keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Puntarissa toivottuja lukemia

Elikkä siis...

Puntari näytti sellaista -20,5 kiloa. Sairaalasta lähdettyä on paino pudonnu tasan 5 kiloa, elikkäs tasan 2,5 kiloa/viikko. Oon kyllä tosi tyytyväinen :)

Eilen vedin kaapista tämän mun valmistujaispuvun, minkä ostin aika lailla tasan vuosi sitten, johon en todellakaan mahtunut. Muutama sentti vielä tisseistä, ja mahasta pois, niin se menis täydellisesti päälle. Onpa tässä nyt aikaakin vielä sellainen parisen kuukautta valmistumiseen, että hyvin ehtii sentit karista :)

Millään himo-lenkeillä en oo vielä käyny ollenkaan, en oo uskaltanu, kun vieläkin pelkkä kyykkyminen ja tavaroita lattiasta noukkiminen ottaa kipeää. Ja arvatkaapa vain syyhyäiskö mun kädet jo vaihtamaan verhoja, mutta kun ei saa sitäkään vielä tehdä! Jos sitte ensi vuonna :D

Se on niin jännä, kun toiset paranee tästä leikkauksesta niin nopeasti ja toiset taas vähän hitaammin.. Musta tuntuu, että oon jääny paranemisen suhteen johonkin jääkaudelle, kun nyt on ilmaantunu lisää mustelmia mahaan. En voi oikein ymmärtää.

Tämä on jo melkein parantunu, mutta levenny vain lisää :(


Mutta eipä mun maha kenellekkään näy niin ei tarvi hävetä, mutta olis oikein kiva, kun nuo lähtis jo pois. Ja kun kääntää sängys kylkeä, joka nyt tietysti on automaattisesti kiertoliike, niin voi taivas kun voi sattua mahaan ja sitten yleensä ne uudet mustelmat ilmestyy. En oikein muuta selitystä keksi. No eikö se siitä ajan kans suttaannu :)

Ajattelin tosiaan laittaa jossakin kohtaa tänne sellaisen kuvasarjan ittestäni eri vaiheis, että kuinka paino on lähteny putoamaan. Eli silloin kun aloitin pussikuurit, niiden syömisen aikana jne... Nyt on kuvia kertyny pussikuurin alusta tähän päivään, eli kolmisen kuvaa. Mutta laitan niitä sitten, kun niitä kertyy enemmän :)

Eilen tuon miehen kans maattiin olohuoneen lattialla ja syötiin suklaajäätelöä paketista päin lusikalla, oli taas niin henuunen ilta, että itteäki ällöttää :D :D :D Se on jännä kun tuo jäätelö helpottaa tuota vatsaa tosi kovaa, mutta kai juuri sen takia, että se on kylmää.


Se olis pian uus vuosi. Me ollaan tuttava pariskunnan luona ja minä toki selvinpäin!
Miten te ootte ajatellu uuden vuoden viettää?



-Tiina-


tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulut vietetty

Moikka kaikille!


Eli joulut vietetty ja jouluruuat syötynä.

Perjantaina olin poistattamassa tikit ja tosi hyvin oli leikkaushaavat parantunu :)

Joulu meni ihan hyvin, lahjoja tuli tosi kivasti, onneksi ei tullu yhtäkään konvehtirasiaa, luojalle kiitos :D
Pukki toi mm. hajuveden (Dieselin Loverdose) Adidaksen kellon, aamutakki, sukkia, hiustenhoito- juttuja, uudet tyynyt, tuikkulyhtyjä, vaatteita, viinipullon, pyyhkeitä ja ihonhoito- tuotteita...

Tässä osa mun lahjoista :)


Sitten mun jouluajan- menuuhin..

Aaton aattona mun rakas mies teki ihan itse joulutorttuja ja laittoi luumuhillon sijasta omena-kanelihilloa, ja pakkohan yksi oli maistaa ja voin sanoa, että se oli aiva sairaan hyvää :)!

Söin jouluruualla 1 muusatun perunan, pienen palan kinkkua (hyvin pureskeltuna) ja vähä iltaliansalaattia ja puoli lasia maitoa. Kahvipöydäs söin pienen palan tekemääni ananasrahkapiirakkaa ongelmitta :) Illalla sitten söin vähän makaroonisalaattia ja mulla meni sitte vähän siinä "putket" tukkoon ja jouduin oksentamaan kolme kertaa ennen kuin olo helpotti. Sama tapahtui keskiviikkona, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Se on niin sanotusti ihan "normaalia" se oksentaminen, jos tulee se tukos. Se oksentaminen on helpottaa siihen hirvittävän tukalaan ja pahaan oloon Onneksi nyt ei sitten ole ollu mitään.

Sitten joulupäiväruualla söin 1½ muusatun perunan, pienen palan kinkkua (vielä pienemmän kuin aattona) ja italiansalaattia ja puoli lasia maitoa. Illalla söin samaista makaroonisalaattia ihan normaalisti, toki hyvin pureskeltuna, ettei niitä tukoksia tulisi, eikä tullut :) En ollu varmaan tarpeeksi hyvin pureskellu silloin aattoiltana sitä salaattia mössöksi suuhun ja siitä syystä se tukos tuli.
Illalla oltiin sitten ystävien ja perheen kesken viettämässä iltaa kinkunsulatusbileissä ja minä toki vesilinjalla ja lähdin kotiinkin jo puoli 2 aikoihin, kun ei jaksanu kauempaa olla, kun oli aika tylsää. Mutta oli ihana laittautua ja olla ihmisten ilmoilla :) Sitten kotiin päästyä vain rentouduin, luin sängyssä lehteä ja katoin Jopet- shown joulujakson, pelasin korttia ja vähän napostelin jouluruokia vielä (HYVÄÄN KELLON AIKAAN :D).

Mutta nyt on kyllä jouluruuat syöty, hyi hemmetti soikoon... Ei sitä kinkkua syö kahta päivää kauempaa :D Huomenna (tai siis tänään) teen kyllä jotakin hernekeittoa tai muusia ja kastiketta, ei kinkkua!

Tapaninpäivänä äitin luona oltiin 1 tunti ilman sähköjä ja koko kylä oli pimeänä sen hirvittävän myrskyn vuoksi. Kynttilänvalossa äitin kanssa istuttiin ja juteltiin. Sitten äiti lähti tuomaan mua kotiin. Oli niin ihana päästä kotiin, kun torstaista asti ollu pois kotoa ja kyhnyttäny "toisten nurkis". Sitten tuossa illalla miehen kans käytiin ystäväperheelle viemäs joululahjat ja sielä piti taas syödä herkkuja ja kaikkia.. Pannaria ja itsetehtyä mansikkajäätelöä, oli aika erikoista se jäätelö, mutta hyvää. Sitte illemmalla kattottiin tv:tä, syötiin suolakeksejä juustolla, kinkulla ja kurkkulla ja tomaatilla höystettynä. Katottiin Vareksen Sukkanauhakäärme leffa ja pötköteltiin vain ja henuuteltiin kynttilänvalos, aivan ihana päivä ollu <3

Nyt alkasin kattomaan dokumenttia Vesa-Matti Loirista ja pikkuhiljaa sitten kömmin tuon rakkaan viereen sänkyyn, kun tämä loppuu :)



-Tiina-

tiistai 20. joulukuuta 2011

Heippa!

Aloitin uuden blogin koskien elämääni mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Kerron ensin vähän faktoja leikkauksesta (jos jota kuta kiinnostaa) ja omasta leikkauksestani ja sitten kuinka minulla on leikkauksen jälkeen mennyt.


Elikkä mahalaukun ohitusleikkaus


Leikkaukseen pääsyn perusteet:

Laihdutusleikkauksia suoritetaan henkilöille jotka kärsivät sairaalloisesta ylipainosta (painoindeksi yli 40) ja joilla ruokavaliohoito ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen eivät ole tuottaneet haluttua vaikutusta ruumiinpainossa. Useimmat leikkauksen läpikäyvät henkilöt kärsivät lisäksi vakavista lihavuuteen liittyvistä liitännäissairauksista, kuten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista, korkeasta verenpaineesta, tyypin 2 diabeteksesta, metabolisesta oireyhtymästä ja/tai sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista tai muista lihavuuteen liittyvistä sairauksista. Mikäli liitännäissairaudet ovat erityisen vakavia, leikkaukseen pääsyn rajana voidaan käyttää myös painoindeksiä 35. Lisäksi tarvitaan lääkärin arvio siitä, että henkilö pystyy todennäköisesti noudattamaan toimenpiteen jälkeen välttämättömiä syömisrajoitteita. Ahmimishäiriöistä kärsiville leikkauksia ei suoriteta, sillä ylensyöminen toimenpiteen jälkeen voi aiheuttaa voimakkaita komplikaatioita.


Itse leikkaus:

Mahalaukun ohitusleikkauksessa kirurgi tekee pienen mahalaukkupussin. Pussi on suoraan yhteydessä ohutsuolen keskimmäiseen osaan eli tyhjäsuoleen. Leikkauksen jälkeen aterian aikana ruokaa kertyy pussiin nopeasti. Koska pussi täyttyy pienestä määrästä ruokaa, mahalaukun yläosa lähettää pian aivoihin kylläisyydestä kertovan viestin, ikään kuin koko mahalaukku olisi täynnä. Vatsalaukun ohitusleikkaus, eli gastric by-pass leikkaus tehdään tähystysleikkauksena. Sen kesto on käytännössä reilu tunti. Toipumiseen osastolla menee potilaasta riippuen 1-4 päivää. Tämän jälkeen syöminen aloitetaan nesteenä, sitten soseena ja lopuksi jatketaan normaalilla ruoalla. Syömisen määrä laskee radikaalisti. Ruoka-annos on 1,5-3 dl. Leikkaus ei yksistään tehoa lihavuuteen. Lisäksi vaaditaan omaa aktiivisuutta liikuntaan ja syömisen tarkkailua loppuelämän.
Elimistöön imeytyy myös vähemmän ravintoaineita ja energiaa ruoan ohittaessa ohutsuolen ensimmäisen osan eli pohjukaissuolen. Vaihe, jolloin ruokaan sekoittuu mahanesteitä, sappea ja haimanesteitä viivästyy ja normaaliin ruuansulatukseen verrattuna ruoka sulaa myöhemmin. Tämän vuoksi, joudut loppuelämäsi syömään ravinnelisiä, B- ja D- vitamiineja, Kalsiumia ym.



Sitten oma tarinani leikkauksesta ja toimenpiteistä ennen sitä:

Tämä koko prosessi on alkanut etenemään huhtikuusta lähtien, jolloin lähete keskussairaalaan lähti omalta terveyskeskuslääkäriltä. Sairauksieni ja painoindeksini puolsivat leikkausta ja lähete laitettiin. Leikkausta olen miettinyt puolisen vuotta, ennen lähetteen lähettämistä keskussairaalaan.

Monien laihdutusyritysten ja liikunnan lisäämisen aikana, on painoni saattanut siltikin nousta. Yhdessä vaiheessa söin laihdutuslääkettä nimeltä Reductil, enkä laihtunut kiloakaan. Terveyskeskuslääkärini sanoi minulle mennessäni keskustelemaan asiasta, että "iso muutos on tulossa elämään, jos tätä todella haluat, mutta se on sinun ainut "pelastuskeino", koska näiden sairauksien seurauksena sinulla on mahdottomuus laihtua normaalipainoiseksi koskaan." Toki tiesin sen itsekin, mutta hyvä oli se varmistus kuulla vielä lääkärin suusta, että niin sanotusti minulla ei ole paljon tehtävissä itse.

Kun lähete laitettiin huhtikuussa, jo toukokuussa oli ensimmäinen käynti sisätautipoliklnikalla ja ravitsemusterapeutilla. Verikokeita otettiin kuukausittain, mahalaukku tähystettiin ja se ei ollut niin miellyttävä kokemus. Ravintolisiä jouduin syödä ennen leikkausta sen 8kk. Marraskuun puolessa välissä aloitin ENE-dietin (Erittäin Niukka Energinen- dietti n. 550kcal/vrk), joka on erittäin tärkeä osa leikkausta.
Ideana dietissä on se, että maksan ympäriltä oleva rasva vähenee, niin on helpompi leikata vatsalaukun lähettyvillä. ENE- dietillä laihduin 15,5kg. Joulukuun ensimmäinen päivä oli viimeinen käynti ravitsemusterapeutilla, samaan käyntiin oli lisätty verikokeet, ultraääni, spirometria (mitataan keuhkojen toimivuutta, joka minulla oli todella hyvä vaikka polttelenkin), sydänfilmi ja esikäynti, missä kerrottiin leikkauksen kulku, otettiin paino, pituus ja mitattiin muita ruumiinosia, käytiin läpi lääkitykset ym.

Leikkauspäivän aamuna 14.12 sain ainoastaan juoda sitruunanmakuista "hiilaripommia" 4dl sen vuoksi, että leikkauksen jälkeen juomasta olisi parempi olo. Menin aamulla 8ksi sairaalaan Preoperatiiviselle osastolle ja siellä minulle vaihdettiin leikkausvaatteet, punnittiin ja kerrottiin taas leikkauksesta. Sitten minut ohjattiin odotustilaan, jossa oli mahtavat mekanismituolit, joissa oli kiva loikoilla. Onneksi mieheni oli mukana, niin ei jännittänyt niin kovasti.

Eniten mua ihmetytti se, että mulle ei ollut merkitty esilääkitystä ollenkaan. Joten oli pakko pyytää, koska jännitti kuitenkin sen verran kovaa. Huvitti katsella odotustilassa kahta naista, jotka saivat esilääkityksen ennen mua. Noin 10min esilääkityksen saannista he kumpikin nuokkuivat pää rinnassa ja lehden sivu ei kääntynyt puoleentuntiin :D Itse sain yhden kappaleen 10mg Diapamia ja jotenkin tuntui, ettei se vaikuttanut missään. Ne kaksi naista vietiin rullatuolissa leikkaussaliin ja minä kuitenkin kävelin itse :D

Ainoita asioita mitä leikkaussalista ennen nukutusta muistan, on se, että sielä oli kovin kylmä ja kysyinkin heiltä, jotka pörräsivät ympärilläni, että eikö teidän oo kylmä täälä, niin vastaus oli vain, että "tähän tottuu" ja senkin sanoi sairaanhoitaja, jolla oli t-paita päällä! Sitten toinen juttu, anestesialääkäri näytti Huippis- tuomari Sakari Majantieltä ja se hinkkas mun otsaa "santapaperilla" ja laittoi jotakin lappuja mun otsaan kiinni. Sairaanhoitaja laski mun housuja ja laittoi mulle pumppusukat, jotka hieroivat jalkoja ja olisin voinu ottaa ne kotiinki mukaan, ne oli niin ihanat :) Sitten joku toinen mies piti happimaskia mun naamalla ja viimeinen muistukuva oli se, kun tämä "Sakari Majantie" sanoi mulle, että nyt laitan sulle nukutusaineen ja antibiootin, sitte en oo enää tienny mistään mitään.

Leikkauksen aikana mun verenpaineet laski, että ne olivat joutuneet odottaa hetken, ennen kuin jatkavat ja laittamaan lisää nukutusainetta. Leikkaussaliin menin suurin piirtein puoli 11 ja heräämöön mut on viety varmaan 1 aikoihin ja ensimmäisen kerran aukaisin silmät vähän 1 jälkeen.
Kipuja oli valtavasti, mutta onneksi sain kunnon lääkityksen ja sitten melkein nukuinkin koko ajan. Osastolle mut siirrettiin heräämöstä puoli viiden aikoihin iltapäivällä ja mun kämppäkaveri kysyi, että onko sut leikattu ja muistan, että mutisin vihaisesti, että on ja sitten en puhunu enää mitään sille naiselle loppupäivänä, kun olin niin kipeä. Mun äiti ja mies tuli katsomaan mua kuuden aikoihin ja en oikein muista siitä mitään. Jutellut olin kovasti ja taas nukahtanu hetkeksi ja taas jutellu, että se siitä vieraista sitten :D

Illalla sitten toinen mun kämppäkaverista alkoi kuorsata niin lujaa, että pyysin jotakin sellaista ainetta, millä saisin nukuttua siinä metelissä ja valitin aika kovaan ääneen asiasta, kun tajusin, että hän on ruotsinkielinen, niin hän ei ymmärtäisi. No, sairaanhoitaja toi mulle korvatulpat. Sanoin sitten, että ei näillä mitään nukuttua saa. Ja se toinen kämppis halusi kanssa korvatulpat juuri kyseisen ruotsinkielisen rouvan kuorsauksen takia. No kun sairaanhoitaja lähti, tämä ruotsinkielinen rouva tokaisi sitten, että " Hyvää yötä ja kauniita unia." Voi taivas, että mua hävetti, kun luulin, että se ei ymmärrä suomea ja saatika vielä puhu suomea! Mitäs siihen sitten vastaat muuta kuin, että samoin :D

Yöllä mun luona kävi sitte sairaanhoitaja n. 2 tunnin välein mittaamassa verenpaineita ja verensokeria ym. Mutta kaikki oli ihan kohdallaan. Sitten kun mun pumppusukat alkoi löystyä, ne alkoi pitämään sellaista piipittävää ääntä, soitin kelloa ja sitten joku toinen hoitaja tuli laittamaan niitä tiukemmalle, että se piipitys lakkaisi. En tiedä olinko niin lääketokkurassa vai mitä, mutta se hoitaja oli ihan mun serkun kaksoisolento. Se oli niin sen näköinen, mutta ei voinut kuitenkaan olla mun serkku :D Aamulla heräsin kuuden jälkeen ja muutkin kämppikset olivat jo heränneet ja sitten siinä juteltiin kaikennäköistä.

Päivän aikana ennen mun kotiutumista mun luona kävi sitten mut leikannut kirurgi, ravitsemusterapeutti, sairaanhoitaja ja sitten fysioterapeutti. Fysioterapeutin mukaan, sain liian vähän sairaslomaa mun työhön nähden, että mun pitää ainakin viikko hakea vielä lisää jos ei enemmänkin, kun sairasloma loppuu. Inhottavaa, kun haluaisi äkkiä palata normaaliin elämään, tai no mikä on sitten normaali mutta... Ei huvittaisi maata ja olla tekemättä mitään. Sitten kun fysioterapeutti lähti, tuli ravitsemusterapeutti, joka on kyllä maailmasta ihanin<3 Pian sen jälkeen sairaanhoitaja toi mulle kotiutuslaput ja kasan reseptejä, joita sitten "kannan mukanani" koko lopunelämää. Sitten pääsin kotiin! Yksi yö sairaalassa riitti mulle kiitos :)

No, kotiin päästyäni menin sänkyyn makaamaan ja sitten se alkoi... Ihan armoton kylki- ja olkapääsärky. Itkin ja huusin kun sattui niin lujaa ja sitten kun siitä tokenin, niin soitin sille osastolle jossa olin ollut ja pyysin omahoitajani puhelimeen. Selitin asian hänelle ja hän kysyi hölmistyneenä, että "eikö sulle kukaan ole puhunut mitään?" Kysyin sitten, että mistä? "No sinuun on pumpattu leikkauksen aikana ilmaa ja se aiheuttaa hermosärkyjä ja pallehermoilla on yhteys kyljen- ja olkapäähermoihin. Tuota voi kestää parisen päivää."  No selvisipä tuokin ja onneksi hermosäryt ovat jo takanapäin.

Vietin 4 päivää leikkauksesta äitini hoivissa ja sunnuntaina tulin vasta kotiin mieheni passattavaksi. Saan puettua itse muuten, mutta sukkia ja kenkiä en saa jalkaan itse. Olen oikeastaan nukkunut koko ajan tai maannut, koska kauaa ei jaksa ylhäällä olla. Eilen olin pisimmän ajan ylhäällä, joka oli vain puolitoistatuntia. Sitten alkoi jo kroppa sanoa, että lepää lepää ja lepää. Vatsa on mustelmilla ja todella ruma :D Nyt leikkauksesta on kulunut kuusi päivää. Olo on ehkä vähän parempi, mutta kyllä sitä vain huomaa, että kunnossa ei todellakaan ole. Ruokaa on mennyt vaihtelevasti 1,5dl-2dl kerralla, mutta sitten masu jo kiittää :) Perjantaina saan käydä poistattamassa tikit.

Tässä oli tämä mun tarina. Aika pitkä siitä tuli, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea :)

Tällä viikolla on se odotettu joulu. Mä en niinkään joulua odota, niin kuin en parina viime vuonnakaan. Ei ole vielä tuo joulufiilis yllättäny mua tänän vuonna, mutta toivottavasti nyt edes viimeistään aattona olisi vähän joulumieltä :) Muutenkin aika ankea joulu tulossa, kun ei olla koko perhe koossa, sitten saa maata suurimman osan aikaa, kinkkua ei saa syödä jne... No, elämä on valintoja täynnä ja minä oon valinnut näin, enkä vaihtaisi päivääkään pois :)


Mutta kaikille oikein hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta 2012!



Terveisin

Tiina