maanantai 30. tammikuuta 2012

Pitkästä aikaa...

Siis anteeksi, etten oo kirjoitellu pitkiin aikoihin mitään, mutta mulla on siihen kyllä hyvä syykin...
Nimittäin oon nyt aloittanu sen viimeisen työharjoittelun ja oon ollu aina niin poikki päivisin kun oon kotiin tullu, etten oo jaksanu paljon edes tv:tä kattella.

Eipä tässä oo nyt oikein erikoisemmin tapahtunu mitään muuta kuin laihtumista ja senttien karisemista vyötäröltä :) Nyt on kiloja lähteny kaiken kaikkiaan 31,5 kiloa ja vyötäröltä on lähteny senttejä 33 ja lantiosta 22,5 senttiä. Kovaa vauhtia paino menee alas ja ajatellaan, että leikkauksesta on vasta puolitoista kuukautta. Eli leikkauksen jälkeen on lähteny tasan 16kg. Toki laihtuminen on hidastunut, mutta se kyllä putoaa hyvään tahtiin vieläkin.



Normaalisti olen alkanut syödä kiinteää ruokaa ja hyvin on mennyt. Tuoretta pullaa maistoin tänään, mutta huomasin, että ei se ihan paskapuhetta ole, kun sanottiin, että sitä tulisi välttää. Söin pullasta puolet ja jätin sen odottamaan huomista kahvituntia töissä :) Ja tosi paljon on jäänyt sellaisia ruokia pois, mitä ilman ennen en voinut kuvitellakaan eläväni. Hyvä esimerkki on maito. Ennen join maitoa litratolkulla ruuan kanssa, nykyään juon oikeastaan vettä tai sokeritonta mehua. Se on kuulemma aika yleistä, että sellaisia ruokia jää ihan omasta halusta pois, mitä ennen on syönyt paljon.

Oon niin nauttinu tuosta työharjoittelusta, kun on ennestää tuttu paikka ja saa tehdä asioita omaan läjäänsä niin, ettei tarvi koko ajan olla kyselemässä joltakin mitä pitää tehdä, että tietää jo itsekin kuinka toimia missäkin kohtaa :) Nyt on alkanu kolmas viikko työharjoittelussa ja vielä olisi sitten kolmisen viikkoa. Äkkiä se aika vain meneekin, vaikka 6 viikkoa kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ei se oikeasti ole.Sain sen esseen läpi hyväksytysti ja olin enemmän kuin onnellinen! Nyt olis vielä yksi kotitalouden tehtävä tekemättä ja sitte ei olisi enää mitään, mitä pitäisi koululle palautella, paitsi liikuntasuoritus-laput

Ai niin, ja tilasin ittelleni sen uuden kihlasormuksenki viime viikon keskiviikkona ja se tuli jo perjantaina ja olihan se nyt pirun hieno :)



Oon tässä nyt sairastellu flunssaa ja pientä kuumeilua torstaista asti ja oon ollu kyllä aika heikos kunnos, mutta töissä ollu silti ja yrittäny pinnistää vain, vaikka täs kohtaa pitäis vain lepäillä, kun leikkauksesta on niin vähän aikaa. Eilen makasin kuin ruoska neljään asti päivällä ja sitten yhtäkkiä sain kamalan virtapiikin ja alkasin siivoamaan täälä äidin luona. Äiti monta kertaa jo huuteli mulle, että "rauhootu ny" ja "lopeta ny jo", mutta ei voinu, kun jotain aloittaa se on loppuun tehtävä :D

Eilen illalla tuli sitten jos jonkin näköisiä palkinto-gaaloja tv:stä, Miss Suomi ja Jussi- gaala. No niitähän minä sitte vahtasin ja makasin sohvalla. Mietin siinä samalla, että kun oon jo ennemmin lupaillu laittaa kuvia ittestäni tässä laihtumis-prosessin aikana, mutta kun jostain syystä en saa siirrettyä meidän järkkäristä niitä kuvia mun koneelle :( Että mulla on nyt viisi kuvaa vasta tästä prosessista: kuva siitä, kun oon lihavimmillani, kuva pussikuurin aloituspäivänä, pussikuurin puoliväli, 2 viikkoa leikkauksesta ja nyt viime lauantaina otettu kuva. Ajattelin, että laitan sitten vasta, kun niitä kuvia on kertyny enemmän. Toivottavasti vaan muistan, että koska mikäkin kuva on otettu.

Eipä kait mulla tässä nyt muuta ollukkaan sitten... Että hauskaa maanantaita kaikille :)



-Tiina-

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tuska, ahdistus ja kiukku!

Joo elikkäs lupasin ilmoitella vielä illan mittaan itsestäni täällä blogin puolella.

Oon nyt tehny tuota esseetä sellaisen 2 tuntia ja saanu 1½ sivua aijalliseksi. Lähetin nyt sen sitten vielä erityisopettajalle tarkistettavaksi, että mitä siihen kannattaa vielä laittaa lisäksi, että se olis ns. perfecto! Kävin sieltä kirjastosta hakemas tuollaisen kirjan kuin "Lapsi aikuisten armoilla", siis niin kamalaa luettavaa, että ei helvetti. Tällästä tekstiä:

4- vuotias tyttö kertoi äidilleen tullessaan isänsä luota:

"Isi laittoi pippelin mun pyllyyn, että kakka tulisi helpommin."
Äiti: "No, tuliko kakka?"
"Tuli ja pippelissäkin oli kakkaa."

Siis hyi helvetti... Siis miettii, että voiko tollasta olla!! En olisi halunnu edes kirjoittaa noita tohon, mutta jotenki halusin jakaa tämän vitutuksen ja kiukun teidän kans. Siis tuon äidin piti esittää ns. normaalia, että se sai ongittua tyttärestään enemmän niitä asioita. Mä en pystyisi olla "normaali"! Kaikkia ne ihmiset kehitteleekään, että pääsisi käsiksi omaan lapseensa! Oma lapsi on niin pyhä asia, että sitä ei todellakaan liata millään noin törkeillä jutuilla, hyi yök!

Kiva tehdä tälläisestä aiheesta esseetä, kun itku tuloo joka toinen sekunti, kun tuota kirjaa yrittää lukea. Oon jotenki niin sanaton, vihainen ja ahdistunu, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa!


No jos sitä nyt sitte vähän iloisempiin asioihin tai no en tiedä onko tää niin iloista mutta...

Eilen tuos touhusin keittiös omiani ja hetken päästä kuului kling... En edes aluksi tajunnu, että mikä ihme se oli, kun sitte vasta hoksasin, että hei, missä mun kihlasormus on.. No aikani sitä ettittyäni löysin sen sohvan alta ja sitte hetken päästä kuoriin siinä perunoita, niin ei sormusta missää... Ehdin jo taas ruveta panikoimaan, että ei perkele, mihinä se nyt on, niin sieltä se sitten löytyi perunankuorien seasta lavuaarista.
Ei tuu halvaksi tämä laihtuminen, kun pitää jo kohta kaikkia sormuksia pienentää! Toisaalta, niin kuin tuossa yhdessä postauksessa laitoin, että voiko nainen haluta uuden kihlasormuksen, kun mä haluan :D Ja oonhan mä nyt toki jo sellaisen löytänytki minkä haluaisin. tattadadaadadaa... tässä se on :)

Mitäs tykkäätte? Mä oon ainakin NIIIIIIIIIIIIIN RAKASTUNU ETTÄ!!!!

Olis ollu yks toinenki hieno, mutta ku se on liian samanlainen mitä siskolla, että ei voi kyllä samanlaista ottaa, enkä olisi kyllä halunnukkaa :D Eikä kyllä siskokaan siitä olisi tykänny, että kummallaki on samanlainen kihlasormus :D No ei se nyt kuitenkaan ihan samanlainen ollu, mutta aika lähelle.

Mun nyt täytyy ihan sanoa rehellisesti, että musta on jotenkin ruvennu tuntumaan, että tuon leikkauksen jälkeen musta on tullu kauhia "isin tyttö". Oon pistäny nyt merkille, että tälläkin viikolla ollaan puhuttu isän kans kahtena iltana niitä näitä, joristu ja naurettu  puolituntia, vaikka yleensä meidän puhelut on kestäny max. 5 min ja ollaan soiteltu kerran viikos tai ehkä kerran kahdes viikos. Mä juttelen isälle aiva erilaisista asioista mistä yleensä ollaan koskaan edes puhuttu. Ja mä mietin isää paljon enemmän kuin ennen. Emmä tiä, oon vissiin vain seonnu :D


Mä meen nyt iltapalan laittoon ja sitten otan itseni kanssa pari matsia Dinojengiä pleikkarilla :D Niin kuinkas vanha mä olinkaan....öööö...21....??? ja pelaan kakarojen peliä, mutta minkäs teet, se on niin hyvä peli :) Paitsi, että pelaa sitä yli 5-kymppiset miehetkin ja tää on fakta :D

Hyvät yöt :)



-Tiina-


Plussaa ja miinusta!

Mä oon nyt kyllä niin kiukkuinen ja ihmeissäni..

Eilisen päivän miinukset.. Kävin koululta hakemas työssäoppimiseen olevat paperit, sitten näin tämän opettajan jolle mulla oli muka tehtäviä tekemättä ja kysyin, että mitä ihmeen tehtäviä mulla on sulle tekemättä? Ei mitää, tentti sulta puuttuu. MITÄÄÄÄÄ????! En ollu uskoa korviani siinä kohtaa.. Ei mulla pitäny olla mitään tenttejä enää! Pitkään asiaa selviteltyämme kuraattorin, (joka valvoi kyseisen kokeen, kun sen kesällä tein) opon, (joka ilmoitti mun päässeen kyseisestä kokeesta läpi arvosanalla T1) ja erityisopettajan kanssa, selvisi sellainen asia, että en ollutkaan päässyt tenttiä läpi ja hupsista, kukaan ei ollutkaan informoinut mua ja olin siinä uskossa, että mulla ei oo tenttejä enää! V***U!

No onneksi sain sitten tenttiä täydentävän tehtävän ja aihe oli niin mielenkiintoinen kuin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö :( Tästä aiheesta mun täytyy kirjoittaa essee ja hakea kirjastosta aiheeseen liittyvä kirja minkä pohjalta esseen teen.

Ja sitten tämän päivän plussat: Jaksoin siivota koko kämpän, pestä pyykit ja tehdä ruokaa! Juhuu, hyvä minä! Toki oli muutama tauko välissä, kun meinas totaalisen puhti loppua. Ja sitten se ISOIN plussa asia: Mittailin tänään itteäni, lantiota, vyötärötä jne... ja.... Mun vyötäröstä on lähteny 27cm! Ihanaa kun voi sanoa omistavansa vyötärön!


Nyt sinne kirjastoon... Katsellaan illemmalla lisää, jos jaksan skriivailla näistä päivän jutuista...See ya!




-Tiina-

maanantai 9. tammikuuta 2012

Ongelmia! Puntaria! Koulua!

Terve vain kaikille!


Tämä päivä ei tosiaan oo menny putkeen minkään asian kohdalla.

Tosiaan, mun pitäis aloittaa työharjoittelu viikon päästä ja mun pitäis hakea koululta tällä viikolla papereita siihen liittyen ja sain kuulla, että mun työssäoppimisen ohjaaja on maailmasta inhottavin opettaja, joka on aina vihannu mua. Varmaan oikein mun kiusaksi ottanu sen pestin itelleen. Sitten sain tietää ennen joululomaa, että mulla on muka joitan tehtäviä tekemättä yhteiskuntatieteiden- ja sosisaalihuollon opettajalle, vaikka mitään tehtäviä ei pitäny olla, tentit vain, jotka kesällä tein. Jännä kun ne huomataan vasta nyt! Sitten kun kysyn jotain asiaa, niin se sivuutetaan, eikä siihen edes vastata mitään. No ei voi mitää... Ei ne voi kuvitella, että mä valmistun niitten antamaan aikarajaan mennes, jos ne ei itte hoida asioitaan!

Sitten mua ottaa aivoon tämä meidän kämppä, kun tämä on niin pieni! Kun olis edes 5 neliötä lisää, niin sais laitettua näitä huonekaluja tänne olohuoneeseen kuinka haluaa, mutta ku ei niin ei!

Ja se iänikuinen ongelma nimeltä raha.. Mun pitäis saada koulusta opiskelutodistus, jonka saisin laittaa kelaan, että saan tuet.. Ne kuulemma lähettää sen mulle sieltä, vaikka lupauduin sen hakea, että saisin samana päivänä sen lähettää kelaan, niin ei, nyt menee vain aikaa siinäkin, että saan paperit kelalle ja sielä kestää käsittely aiva helvetin kauan... Jeetuna! Onneksi mulla on niin ihana systeri, joka auttoi mua hädässä ja lainas mulle rahaa<3 <3 <3 <3

Sitten mun rakas Nokia N8 alkaa vittuilla mulle. Se sammuu ja käynnistää ittensä uudestaan koko aika! Aiva ku mulla ny olis varaa ostaa uutta taas! Ja sitten Asetukset- valikko on kadonnu mun valikosta! Mä en ny käsitä mitä ihmettä tuon puhelimen kans tapahtuu


Sitten tästä itse operaation jälki-jutuista...

Ainut asia mikä on tänään menny putkeen, niin nuo puntari-touhut, kävin tänään puntaris, niin -3kg näytti ja oon oikein oikein oikein happy :)

Ja tällä viikolla saisin aloittaa syömään kunnon kiinteää ruokaa ilman, että tarvii miettiä sitä, että muista jauhaa kaikki suus niin pieneksi, että leukaperät on maitohapoilla ja leivänsyönninkin saan aloittaa normaalisti. Mutta toki leivänsyönti tulee aloittaa kovalla leivällä, näkkärillä, hapankorpulla, tai voileipakeksillä, että ei pehmoisella leivällä, koska se voi aiheuttaa herkemmin tukoksen sen pehmeyden ja kuohkeuden takia. Että pikkuhiljaa sitten siirtyä pehmeämpiin leipiin. Mutta tuoretta leipää ja pullaa tulee välttää oikeastaan aina, että kannattaa melkein odottaa seuraavaan päivään, ennen kuin sitä pulla tai leipää kannattaa syödä, ei samana päivänä kuin se on leivottu. Ihan vain sen pehmoisuuden ja kuohkeuden vuoksi on hyvä välttää.

Oon miettiny jo kovaa mitä mä laittaisin ruokaa, ehkä jotain lihaa ja muusia. Tässäkin on niin hauskaa se, että ennen on kehotettu syömään ensin lautaselta salaatti, sitten vasta muut, mutta nyt pitää syödä liha ym. proteiinituotteet ensin. Odotan jo kovaa sitä, että saan syödä kunnon lihaa :)


Mä nyt alkaan kääntämään tätä vikaan mennyttä päivää hauskaksi päiväksi ja toivotaan, että onnistun siinä!
Adjö!


-Tiina-

tiistai 3. tammikuuta 2012

Puntarituloksia, elokuvia ja muuta

Oikein hyvää huomenta kaikki rakkaat lukijani :)


Parina päivänä on tullut kyllä ihan hurjasti lunta. Harmi kun en saa otettua kuvaa, kun pihalla on vielä niin pimeää ja puhelimen kameran salama ei taida varmasti riittää. Mutta ihan kivaa, kun on tullut lunta :) En oikein tiedä mikä mua vaivaa, oon aina vihannut lunta, talvea ja kaikkea mitä siihen liittyy, (paitsi joulua tietysti) mutta nyt oon jotenki tykästyny tuohon lumeen ja ihan vielä parin päivän aikana :D

Meillä oli miehen kans eilen taas piknikki olohuoneen lattialla, haettiin sängystä tyynyjä, peitot ja sitte syötiin jäätelöä ja katottiin elokuvaa. Oon tainnu tuosta jäätelöstä sanoa ennemminki, että kun sitä syö, tulee mahaan jotenki tosi hyvä olo, eli se kylmä sen varmaan tekee sitten. Elokuva oli Just go with it ja mä kyllä tykkäsin aivan yli kovaa siitä, suosittelen kyllä kaikille, jotka tykkää hömppä-rakkaus-komedia-elokuvista :)



Sitten mua hemmoteltiinkin eilen, sain selän hipsutusta ja rapsutusta ja mikä parasta, myös PÄÄHIERONTAA! Ei ollu kaukana etten nukahtanu siihen lattialle, kun koko kropas meni kylmät väreet ja oli niin rento olo! Mä en kyllä tiedä mitä ihmettä oon taas tehny, että ansaitsin tuon :D Ehkä se hyvittää sitä, kun olin tosiaan sen uuden vuoden yksin ja se tuli vasta aamulla kotiin.. Olin mä kyllä vähä sille kiukus, kun se tuli vasta aamulla, vaikka ensimmäinen viesti tuli jo kahden jälkeen yöllä, että tuun pian :D

Sitten meillä oli maanantainaki miehen kans leffan-katselu-ilta olohuoneen lattialla (ilman jäätelöä :D) ja elokuvaksi valittiin Prinsessa. Eli suomalainen elokuva Kellokosken mielisairaalasta joka sijoittui vuoteen 1945 ja siitä eteenpäin. Se oli tosi hyvä kyllä kans, mutta jotenki olisin odottanu siltä lopulta parempaa loppua. (Lopulta parempaa loppua, taas hyvä sanavalikoima mulla :D) Mutta silti tosi hyvä!



Tosiaan, mulla nyt on ollu sellaista pientä huimausta n. viikon verran. Aina kun nousee sohvalta tai lattialta, niin päässä heittää tai sitten yhtäkkiä vaikka kävellessä. Se huimaus ei onneksi kestä kauaa. En tiedä kyllä mistä se voi johtua. Ihan normaalisti oon syöny ja aivan hyvä olo on ollu sen ruuan jälkeen. Eikä mulla muutenkaan oo olon kans sillä lailla moittimista. Ainut nyt mikä on ja kuuluu asiaan, on se, kun jotain lattialta noukkii tai kääntää sängys kylkeä tai nostaa jotakin, niin se mahan ilkeä nipistely ja polte. Jotenkin tuntuu, että jos pari päivää on menny hyvin ilman mitään kipuja, niin sitte ei tajua yrittävänsä liikaa ja sitte se muistuttaakin siitä sitten tuolla nipistelyllä ja poltteella. No, kai tuo huimaus loppuu jossakin kohtaa, ihmiset ja niiden oireet on niin erilaisia leikkauksien jälkeen.

Kävin maanantaina muuten puntarissa ja oli kolme kiloa pudonnut paino taas, jee! :) Elikkäs 23,5kg flikasta on nyt lähteny. Mies vähän meinas, että liian nopeastikkin lähtis paino. Mutta se on niin ihmisestä kiinni, että kuinka paljon ja missä ajassa. Niin kuin ravitsemusterapeutti sanoi, että ensimmäiseen kontrolliin kun tullaan (yleensä n. 3kk kuluttua leikkauksesta), jollakin on voinut pudota 30kg tai vain 3kg, että se on niin paljon ihmisestä kiinni.

Jotenkin taas tuntuu itsestä siltä, että joku tätä lukiessaan ajattelee, että taas se on syöny jäätelöä, että mitäpä hyötyä siitäkin leikkauksesta oli.. Vaikka oon nyt kaksi kertaa syöny jäätelöä, niin se ei varmasti mulle pahaa oo tehny. Ensinnäkin, se ei ole kiinteää ja se helpottaa mun mahan oloa. Kyllä sitä lihavuusleikatutkin saa herkutella, kohtuuden rajoissa tietenkin, eikä sitä määräänsä enempää pysty syödäkään, kun ei ole enää sitä mahalaukkua mihin se ruoka menis, vaan ihan pienen pieni pussi :) Oli pakko kirjoittaa tämä, koska voin vannoa, että on niitä ahdasmielisiä ihmisiä, jotka ajattelevat juuri noin, mitä tuohon alkuun kirjoitin.

Mietin tuossa, että josko sitä olisi sellaisessa kunnossa, että jaksais tehdä vähän pidemmän kävelylenkin, kun tosiaan en oo oikein uskaltanu tän huimaus- jutun takia lähteä ulos, ainakaan yksin. Jos sitä tänään menis ja sais tuon miehenki mukaan, kun sille tosiaan ne uudet lenkkarit ostin joululahjaksi, niin olis jo aika korkata ne :)

Sitten kysyisin teiltä rakkaat lukijat, että voiko nainen haluta uuden kihlasormuksen?
Mulla on ihan normaali sileä kultainen ja oon aika kovaa tähän kyllästyny (itse vielä valinnut ja ostanut :D) ja nyt oon löytäny niin hienon sormuksen, eikä sen hintakaan oo mikään paha, että ihan 2-lukuisessa summassa pysytään. Oon aina ollu itse sitä mieltä, että kultaiset sormuksien pitää olla ja nyt on jotenkin tullu sellainen olo, että ei perk.... mä haluankin ihan toisenlaisen ja värisen! Sitten mulla on ollu tälläisiäkin ajatuksia, että kun miehethän yleensä lisää kihlasormukseensa vihkipäivän ja naiset haluaa kihlasormuksen lisäksi vihkisormuksen, niin miksei naiset voi sitten tehdä niinkuin miehet? Se sormus mihin oon nyt ihastunu/rakastunu, on just sellainen, että sen kans ei tarvisi olla mitää muuta sormusta, ihan hyvin voisin siis lisätä siihen sen vihkipäivän, jos sitä joskus alttarille astelee :)


Tälläisiä mietteitä taas tällä kertaa :)

Hauskaa päivän jatkoa kaikille!




-Tiina-

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää Uutta Vuotta!

Täällä istuskelen kotosalla yksinäni kattellen netistä sarjoja mitä on jääny näkemättä. Joka puolella räiskyy raketit ja nukuttua ei saa varmaan moneen tuntiin. Mies on viettämässä uutta vuotta ja minä sitten jäin kotiin, kun ei ollu oikein kiinnostusta lähteä, kun oon nukkunu tosi huonosti koko viikon. Ihana olla kotona ja köllötellä sohvalla ja kattella tv:tä villasukat jalassa, oloasu päällä ja välillä kattoa ulos, kun näkyy tosi hienoja raketteja. Toisaalta olishan se kiva jakaa jonkun kanssa tämä ilta, mutta ihan kivakin olla välillä yksin :) Ostin kaupasta nakkeja ittelleni ja nyt oon syöny paketista kolme ja oon ihan ähkys :D Tänään päivemmällä mulla meni taas tukkoon nuo putket ja jouduin oksentaa.. Kun ei aina välillä muista pureskella kunnolla. No mutta onneksi se ei oo kuitenkaan sinänsä vaarallista vaikka oksentaakin.

Eilen oltiin kattomassa systerin ja äitin kans akustinen keikka ja mitä voi taas sanoa, ihan huippu! Jotenki taas ylitti odotukset :) Kello on nyt 12!!! Hyvää uutta vuotta kaikille!!!!

Mä oon miettiny, että haluaisin taas tumman tukan. Siis ihan kokonaan tummanruskean, ei raitoja, ei mitään ylimääräistä. Kun mun tukkahan nyt on tälläinen...

Tukka tarvis kyllä kipeästi tasausta ja vaikkapa haudehoitoa, öljyhoitoa tai ihan mitä vain, että se tulis vähän parempaan kuntoon. Nyt en oo pitkään aikaan värjänny kuin tyveä ja laittanu muutaman raidan.
Mutta pitääpä miettiä vielä...



-Tiina-