keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Hello blogikansa!

Täällä taas...


On vieräthänyt vähän yli kuukausi, kun ilmoitin tauostani täällä.
Elämä on heitellyt puolelta toiselle viimeisen puolentoistakuukauden aikana. Ollut iloa ja surua, menetyksiä ja palautuksia. Ei mitään tasaista ole todellakaan ollut. Ahdistusta, valintoja, päätöksiä ja vitutusta oksennukseen asti. Mutta ehkä tämä elämä alkaa tästä pian voittamaan, kun saa elämänilon takaisin, mutta koska? Heaven only knows...

Painon saralla on tapahtunut paljonkin.  Paino on pudonnut hienosti ja nyt kaiken kaikkiaan on tullut pudotettua 65,4 kiloa ja olen hurraillut sille :) ..mutta ennenkö te vielä hurraatte, niin mulle on tullu 2 kiloa yli kuukauden aikana takaisin! Oon vaan syöny ja syöny ja vielä kerran syöny. Leikkaus ei takaa sitä, että ei voisi lihoa enää koskaan. Se on ihan itsestään kiinni mitä suuhunsa laittaa leikkauksenkin jälkeen.

Tänään kuulin töissä ollessani eräästä naisesta, joka oli käynyt saman leikkauksen läpi muutama vuosi takaperin ja hän ei ole laihtunut oikeastaan pätkääkään, vaan on siis yhtä isokokoinen kuin aina ennenkin, mutta hän täyttää todennäköisesti vatsansa suklaalla ja sipseillä ym. paskaruualla.
No ei takerruta tähän, se on hänen elämäänsä.

Jämerä juttu, että vaikka kaksi kiloa on tullut takaisin, silti vyötäröltä on lähtenyt 1,5cm ja lantiosta/eturepusta sentti. Sitä ihmettelen.. Missä ne kaks kiloa on? Jaloissa? Käsissä? Vai missä?

Tämä syöminen on ollut ihan hirvittävää viimeaikoina ja joka tunnin välein pitäisi muka jotain syödä. Nälkä ei ole, mutta mieliteot sitäkin kovemmat, enkä saa niitä loppumaan. Kauralastukekseistä kera Gotler-siivumakkaran ja sinapin on tullut mulle ongelma. Eräänä aamuyönä mun alkoi tehdä sitä yhdistelmää mieli ja pakkohan mun oli sitä saada ja hyvää oli :D Nyt siis olen koukussa.

"Pikkusisko" tuli kylään kaverinsa kanssa ja avattiin uusi paketti kauralastukeksejä ja lähdin sitten hetken päästä pois äidin luota ja sielä paketissa ei hädin tuskin ollut kuin 8 keksiä kun tulin takaisin. Meinasin saada raivarin ja olin aiva hermoromahduksen partaalla.. Mitä mulle on tapahtumassa? Oonko sekoamassa? Kyse oli vain kekseistä?

Mä oon heränny monena yönä äidin luona siihen, että mun on pakko saada niitä kauralastukeksejä ja menny unisena ja sekavana keittiöön niitä mussuttamaan tai sitten mussutan niitä sängynreunalla silmät kiinni istuen ja sitten jatkan nukkumista. Mä ajattelen koko ajan mitä ihmeellisempiä ruokayhdistelmiä ja niitä olisi pakko saada heti! Makaroonilaatikosta on tullu mun uusi ystävä, sitä voisin syödä vaikka koko ajan. Ja nyt, kun oon löytäny rakkauden leipägrilliin uudestaan, en malta lopettaa! Ja joka kerta kun syön sitä leipää, niin oon ihan turvoksissa ja ähkyn ja puhkun.

Tänään söin töissä vaan salaattia ja leivän ruokatunnilla, että ei oikein tulisi taas raskaasti syötyä ja kannatti se salaatti ja leipä :) Töiden jälkeen treffailin kaveria huoltoasemalla ja mitäs mä taas tein, energiajuoma ja käriste! Ei taivas! Tosin siitä oli jokunen aika, kun olin syöny viimeksi ennen tuota "ruokaa". Nyt istun isän luona ja istuskelen tässä koneella, kirjoittelen tätä ja pian saisin mennä  valmiiseen ruokapöytään, kanaa ja riisiä, nam :)


Sori tämä kuvaton postaus, mutta tässä mun kuulumisia viime kuukaudelta. Tiedän saavani tämänkin postauksen alle kaikkia paska-haukkuja, mutta tiedättekö, ei kiinnosta! :D Mun elämässä on muutakin mietittävää ja murehdittavaa kuin teidän "anonyymien" paskanjauhanta.


Kiitos, hei ja palaillaan taas :)



-Tiina-