Käytiin naapurin "rouvan" kans viemässä n. 10 pussillista pulloja kauppaan ja ihastelemassa jouluvaloja. Reissulta palauduttuamme väsäiltiin kunnon salaatit ja kanat, hyvää oli ja syvälle meni :) Sitten alkoikin jouluvalojen ripustelu ja se ei ollutkaa ihan iisi biisi. Nauloja, vasaroita, kurkottelua, muutama metri jouluvaloa ja huh! Kyllä me ne sitte saatiin loppujen lopuksi, kovan tuskan kans, mutta onpa komea etupihan edusta naapureilla :)
Meille ei saa kuin takapihalle jouluvaloja, kun etupihalla ei oo ainuttakaan pistorasiaa :( Joten ripustelin sitten vain sisälle jouluvaloja. Olohuoneessa ei tarvinnu kuin lyödä töpseli seinään ja vähän naputtaa johtoa, että kaikki valot taas paloi :D Peilin ympärille laitoin taas valot ja keittiön ikkunalle. Tuo keittiön jouluvalo oli muka hukassa ja mieshän sen sitte eilen löysi yläkaapista. Ja Tiina oli happy :D
Kotiin tullessani aloin sitten väsäämään ruokaa. Ilmakuivattu kinkku- ja juustotortellineja ja aurajuustokastiketta ja ananaspaloja. Kyllä sitä ihan söi, mutta ei ne tortellinit ihan järin hyviä ollu. Mies tykkäs, minä en. Sanoin, etten kyllä aio ikinä enää tälläistä paskaa tehdä ruuaksi. Miehen mielestä siinä ei ollu muka mitää vikaa, hyvä etten itte kyökkiny :D Täällä ihan loistava ilma pihalla, vaikka tuuleekin, mutta aurinko paistaa ja pikkuruinen pakkanen, ihanaa :)
Aikani kuluksi tänään oon putsannu ja järjestäny jääkaapin ja kuivakaapit. Ja voi taivas, kuinka jääkaappi voikaan tulla niin likaiseksi pienes ajas. No kyllä nyt sitte kelpaa, mutta kuinka kauan vain taas :D
Pitäis ruveta miettimään tämän päivän ruokapolitiikkaa, mutta kun ei yhtää tiedä koska tuo mun palomies tulla tupsahtaa kotiin. Oon ollu tosiaan aiva paisees koko aamupäivän. Kuulin aamulla joskus ennen 6:tta, että ulko-ovi meni kiinni. En jaksanu nousta ja mennä perään kysymään, että mihin meet. No nousin puoli 9 jälkeen ja ei vieläkään miestä missään, laitoin viestin, että mihinä kuule oot, ei vastausta. Yritin myöhemmin soittaa ja samas huomasin, että sen puhelin on sohvalla ja äänettömällä. PANIIKKI! Sitten selviskin, että se on palokeikalla ja soittihan tuo sitten 12 aikaan, että missä on ja tulee pian. No, sitä odotellessa, että koska vain tulee.
Jotenkin on mietityttäny tämä mun postaus "Rakkautta ruokalautasella?". Kun anonyymi oli niin huolissaan mun leipomusten syömisestä, että näytti hyvinki mun entisen kokoni tiedostavan, niin miksi kirjoittaa anonyymisti? Pakosta joku tuttu, niin sanoisi ihan suoraa ja vaikkapa päin naamaakin olisi vielä parempi. Ja jos yhtään on lukenut edellisiä postauksia, ihan alusta asti, että pelkkä ruokahan mua ei ole pelkästään lihottanut, vaan sairaus myös. Itse olen sairauteni kantanu ja liikakiloni ja tiedän kyllä miksi leikkaukseen menin ja se ei ollut helppo päätös todellakaan.
Syödä 2 desiä kerralla, kun muut vetää vieressä kukkurallisen ruokaa, kahvia siihen päälle ja hyvässä lykyssä jotain makeaa. Multa ei vain sellainen onnistu enää. Että tottahan mä täällä vedän 2 pullaa kerralla naamaan ja 4-5 kanakiekkoa siihen perään! Vaikka niin ei ole sanottukaan, mutta vähän pakko lyödä ittekki tässä yli! Neuvot on aina hyväksi, mutta enköhän mä itse leikattuna ihmisenä tiedä mitenkä mun tulisi syödä, ja mitä "vaaroja" liiallinen syöminen aiheuttaa. Ja kuten sanoin, että kunhan paino ei ala nousta, niin sitten ei oo mitään hätää ja kun se ei ole noussut vaan laskee koko ajan.
Asiat ei ole aina niin yksiselitteisiä, mutta jos jotain haluaa "loukata", niin tietää mistä naruista vetää. Inhottavaa, mutta totta. No, ainakaa mun leikkaus ei ole pieleen mennyt, kun yli 60 kiloa on paino pudonnu, vaikka sitä vitun pullaa ja suolaista oonki syöny. Ärsyttää tuollaiset kommentit mitä tännekki kirjoitetaan. Mutta mulle on sekin ihan sama, olkoon se ihminen tuttu tai ei, saman olisin kertonut tässä muutenkin. Ja tosiaan, jos jollekkin on epäselvää leikkaukseen pääsyn kriteerit, niin ottaa ja kirjoittaa Googleen, että lihavuusleikkaus, niin sielä tulee sitten kaikki ja voi miettiä sitten miksi minä oon leikkaukseen päässyt.
Ja se, että kun kirjoitan tätä blogia, kaikkia ei kannata ottaa niin tosissaan ja ihan huumorilla suurimman osan siitä postauksesta "Rakkautta ruokalautasella?" kirjoitin.
-Tiina-
