keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Jojoilua painossa ja elämässä...

Moikat täältä tuppukylästä!


Mistähän mä aloittaisin...

Hmm...

Aloitetaan tästä: Alkukuusta "vieraan" luona ollessa ajattelin hieman sitten panostaa tähän ruuanlaittoon ja leipomiseen taasen. Pääsiäissunnuntaina tein kuuluisia tonnikala-valkosipulituorejuustorullia, maanantaina leivottiin "vieraan" tyttären kanssa heti aamusta ananas-rahkapiirakkaa ja hyvää tuli :) Tiistaina leivoin sitten kinkku-aurajuustosarvia ja meetwursti-aurajuustosarvia, keskiviikkona laitoin sitten kunnon pihviaterian, kun sain kaverilta hyvän ohjeen ja voin kertoa, että oli aiva sairaan hyvää! Porsaan ulkofilépihvejä pekonilla ja koskenlaskijalla täytettynä, kuohukermakastikkees ja perunamuusin kans tietty ne syötiin. Haudutin pihvejä kermas n.3tuntia 125 astees. Annettakoon anteeksi meille tuollainen tuhti ruoka, kun ei syöty muuten koko päivänä mitään :) Torstaina taas leivoin vähän sarvia taas. Pitkänäperjantaina en sitten tehny mitään, kun oli kotiinlähdön aika. harmitti aika lailla taas lähteä, mutta ei se mitään, kun sunnuntaina nähtiin sitten hetkisen aikaa ja keskiviikkona taas pääsi pariksi yöksi.

Tästä äsken mainitsemastani keskiviikosta... Mulla oli taas sairaalakäynti ja kellekkäs muulle kuin tälle psykologille. Käynnit siis jatkuu vielä, luulin sen olevan vaan kerta, mutta ei. Tosin ei kyllä haittaa, paljon siitä on ollu hyötyäkin ja paljon se on antanu. Selvisi monia asioita viime aikaisiin outoihin selittämättömiin asioihin, mutta niistä en täällä halua kertoa. Psykologi sanoi, että mulla on jotenkin vääristynyt kuva itsestäni ja siitä miltä näytän. Sanoi, että sulla ei ole mikään kiire/paniikki laihtua, koska nyt on jo lähtenyt niin paljon ja nahkaleikkaus vie kuitenkin vielä muutamia kiloja, että ole tyytyväinen siihen, mitä oot jo saavuttanu. Miksi mulla on sitten kamala kiire? En tiedä..pääs vikaa.. Tajusin tänään, että siihen tavoitepainooni pääsemiseen olisi enää 6,5 viikkoa aikaa päästä, hyvä Jumala, siinä ajas n. 10kiloa. Alkaan siis spurttaamaan tässä nyt sitten, liikkumaan enemmän ja vähentämään päivittäistä kcal- saantiani, että eikö se siitä.


Paino laski tuos edellisviikolla ja viime viikolla aika äkkiä, kun ei neljään päivään tullu syötyä oikein mitään ja senttejäkin lähti "eturepusta" 6cm ja vyötäröstä 6-7cm., mutta kyllä se sitte taas karkas käsistä, kun pääsi keskiviikkona "vieraan" luo. En ymmärrä miksi me syödään toistemme aikana aiva hulluna ja sitten yksin olles ei tuu syötyä juurikaan oikein mitään. Mutta laitetaan nyt muistutuksena taas myös itselle ja teille muille rakkaille lukijoille nämä kuvat. Vasen kuva otettu viime viikon maanantaina.

Viime perjantaina kotiuduin sitten taas ja käytiin kattomas porukalla Suvi Teräsniskaa ja onhan se ny kova muija! Se ilta meni aika kosteissa merkeissä ja seuraava päivä, oli todella väsyttävä, vaikka muuten ei mikään ollutkaan. Lauantaina sitten työilta pitkästä aikaa ja osasin mä tehdäkin vielä sentäs jotain ja oli oikein hauskaa ja kiirettä piti, hyvä niin, ei ehtiny tylsistyä :) Seuraavana päivänä tuli sellainen fiilis kaverin kans, että lähdetään johonki, noh, päädyttiin tanssahtelemaan, lauleskelemaan ja juomaan viiniä, noh, lopun arvaattekin :D Olen lontinut sitten vielä "vieraan" luo yöllä. Maanantaina armoton väsy, kun yö meni niin kuin meni, aamuun asti siis. Nukuttua tuli varmaan jonkun 3,5 tunnin verran. Maanantaina pääsi nukkumaan vasta joskus kolmen aikaan yöllä ja oon sammunu niinkuin saunalyhty ja heränny seuraavana aamuna 10 aikaan ja sitten jatkoin vielä unia kun "vieras" lähti töihin. Nukuin jonkun parin tunnin verran, eli yhteensä sellaiset 9 tuntia!, En muista koska olisin nukkunu viimeksi noin hyvin ja on levänny olo :) Mutta nyt sitten tuntuu, että ei väsytä pätkääkään ja siksi aloin tätä postausta kirjoitella, kun nukkumattia ei vaan näy.

Elämä on heitellyt aika vuoristoratamaisesti viime aikoina ja on ollu vaikea hahmottaa mihin kuulun ja mitä elämällään pitäis tehdä. Juupas-eipäs-touhua suomeksi sanottuna! On tullut helvetisti vastoinkäymisiä jos jonkun asioiden suhteen, mutta oon niistä selvinnyt ja nyt suurin osa asioista on hyvin, jopa loistavasti! Joutunut aiheuttamaan toisille pahaa mieltä, joka on tuntunut helvetin kurjalta, mutta päätöksiä on munkin tehtävä. Tiedän mihin mun sydän kuuluu, tai kenelle se kuuluu, sanotaanko paremmin näin :) Ei siis epäilystäkään enää <3 Meillä oli ihanat pari päivää ja haikeaa oli taas lähteä pois, mutta ompa kivempi taas seuraavan kerran nähdä, kun on ollut toista tosissaan kova ikävä <3





"Vaikka muut sanoisivat mitä, tiedän kuka on minulle se oikea..." <3

-Tiina-

3 kommenttia:

  1. Ootsä Tintti ihana ja oli kiva ku leivoit sen muksunkans <3

    VastaaPoista
  2. Niin sanoo tätisikin ! Ootsää ihana Tiina ! Et mikään tintti se tarkoittaa epämääräistä lintua!Jos minä käyttäisin hattua nostaisin sen korkealle, mutta minulla hattu kuuluu vain hautajaisiin, joten saat kaiken tuen ja kunnioituksen saavutuksiisi näiden rivien kautta. Kuulut Aaltosen naisten kestävään, itseänsä säästämättömään sukuun, aina mielessä kaikkien muiden hyvinvointi ensin, kuin oman itsen. Miehet ovat vähän heikompaa laatua meidän suvussa. Joten me naiset, eteenpäin elävän mieli. Mitään ei saa jos ei yritä. Ilo nähdä sinua muutaman kuukauden kuluttua, herää epäilys tunnenko sinut, kun olet hävinnyt olemattomiin. Mutta kunhan "rääkäiset sillä omälla äänelläsi, niin tunnen sinut vaikka tuhansien joukosta. Halit ja Hyvää jatkoa elämällesi ja sille (?) jota en ole vielä nähnyt./Täti Pohjanlahdentakaa.

    VastaaPoista
  3. hei mis oooooot???!!

    VastaaPoista