Jojoilua painossa ja elämässä...

Moikat täältä tuppukylästä!


Mistähän mä aloittaisin...

Hmm...

Aloitetaan tästä: Alkukuusta "vieraan" luona ollessa ajattelin hieman sitten panostaa tähän ruuanlaittoon ja leipomiseen taasen. Pääsiäissunnuntaina tein kuuluisia tonnikala-valkosipulituorejuustorullia, maanantaina leivottiin "vieraan" tyttären kanssa heti aamusta ananas-rahkapiirakkaa ja hyvää tuli :) Tiistaina leivoin sitten kinkku-aurajuustosarvia ja meetwursti-aurajuustosarvia, keskiviikkona laitoin sitten kunnon pihviaterian, kun sain kaverilta hyvän ohjeen ja voin kertoa, että oli aiva sairaan hyvää! Porsaan ulkofilépihvejä pekonilla ja koskenlaskijalla täytettynä, kuohukermakastikkees ja perunamuusin kans tietty ne syötiin. Haudutin pihvejä kermas n.3tuntia 125 astees. Annettakoon anteeksi meille tuollainen tuhti ruoka, kun ei syöty muuten koko päivänä mitään :) Torstaina taas leivoin vähän sarvia taas. Pitkänäperjantaina en sitten tehny mitään, kun oli kotiinlähdön aika. harmitti aika lailla taas lähteä, mutta ei se mitään, kun sunnuntaina nähtiin sitten hetkisen aikaa ja keskiviikkona taas pääsi pariksi yöksi.

Tästä äsken mainitsemastani keskiviikosta... Mulla oli taas sairaalakäynti ja kellekkäs muulle kuin tälle psykologille. Käynnit siis jatkuu vielä, luulin sen olevan vaan kerta, mutta ei. Tosin ei kyllä haittaa, paljon siitä on ollu hyötyäkin ja paljon se on antanu. Selvisi monia asioita viime aikaisiin outoihin selittämättömiin asioihin, mutta niistä en täällä halua kertoa. Psykologi sanoi, että mulla on jotenkin vääristynyt kuva itsestäni ja siitä miltä näytän. Sanoi, että sulla ei ole mikään kiire/paniikki laihtua, koska nyt on jo lähtenyt niin paljon ja nahkaleikkaus vie kuitenkin vielä muutamia kiloja, että ole tyytyväinen siihen, mitä oot jo saavuttanu. Miksi mulla on sitten kamala kiire? En tiedä..pääs vikaa.. Tajusin tänään, että siihen tavoitepainooni pääsemiseen olisi enää 6,5 viikkoa aikaa päästä, hyvä Jumala, siinä ajas n. 10kiloa. Alkaan siis spurttaamaan tässä nyt sitten, liikkumaan enemmän ja vähentämään päivittäistä kcal- saantiani, että eikö se siitä.

Paino laski tuos edellisviikolla ja viime viikolla aika äkkiä, kun ei neljään päivään tullu syötyä oikein mitään ja senttejäkin lähti "eturepusta" 6cm ja vyötäröstä 6-7cm., mutta kyllä se sitte taas karkas käsistä, kun pääsi keskiviikkona "vieraan" luo. En ymmärrä miksi me syödään toistemme aikana aiva hulluna ja sitten yksin olles ei tuu syötyä juurikaan oikein mitään. Mutta laitetaan nyt muistutuksena taas myös itselle ja teille muille rakkaille lukijoille nämä kuvat. Vasen kuva otettu viime viikon maanantaina.

Viime perjantaina kotiuduin sitten taas ja käytiin kattomas porukalla Suvi Teräsniskaa ja onhan se ny kova muija! Se ilta meni aika kosteissa merkeissä ja seuraava päivä, oli todella väsyttävä, vaikka muuten ei mikään ollutkaan. Lauantaina sitten työilta pitkästä aikaa ja osasin mä tehdäkin vielä sentäs jotain ja oli oikein hauskaa ja kiirettä piti, hyvä niin, ei ehtiny tylsistyä :) Seuraavana päivänä tuli sellainen fiilis kaverin kans, että lähdetään johonki, noh, päädyttiin tanssahtelemaan, lauleskelemaan ja juomaan viiniä, noh, lopun arvaattekin :D Olen lontinut sitten vielä "vieraan" luo yöllä. Maanantaina armoton väsy, kun yö meni niin kuin meni, aamuun asti siis. Nukuttua tuli varmaan jonkun 3,5 tunnin verran. Maanantaina pääsi nukkumaan vasta joskus kolmen aikaan yöllä ja oon sammunu niinkuin saunalyhty ja heränny seuraavana aamuna 10 aikaan ja sitten jatkoin vielä unia kun "vieras" lähti töihin. Nukuin jonkun parin tunnin verran, eli yhteensä sellaiset 9 tuntia!, En muista koska olisin nukkunu viimeksi noin hyvin ja on levänny olo :) Mutta nyt sitten tuntuu, että ei väsytä pätkääkään ja siksi aloin tätä postausta kirjoitella, kun nukkumattia ei vaan näy.

Elämä on heitellyt aika vuoristoratamaisesti viime aikoina ja on ollu vaikea hahmottaa mihin kuulun ja mitä elämällään pitäis tehdä. Juupas-eipäs-touhua suomeksi sanottuna! On tullut helvetisti vastoinkäymisiä jos jonkun asioiden suhteen, mutta oon niistä selvinnyt ja nyt suurin osa asioista on hyvin, jopa loistavasti! Joutunut aiheuttamaan toisille pahaa mieltä, joka on tuntunut helvetin kurjalta, mutta päätöksiä on munkin tehtävä. Tiedän mihin mun sydän kuuluu, tai kenelle se kuuluu, sanotaanko paremmin näin :) Ei siis epäilystäkään enää <3 Meillä oli ihanat pari päivää ja haikeaa oli taas lähteä pois, mutta ompa kivempi taas seuraavan kerran nähdä, kun on ollut toista tosissaan kova ikävä <3





"Vaikka muut sanoisivat mitä, tiedän kuka on minulle se oikea..." <3

-Tiina-

Virvon varvon!

Moikat!

Mitäs tänne, eipä erikoisempia. Pääsiäisfiiliksis ollaan, vaikka munat on kaupas, pajunkissit pellolla ja noita-akanhattu kaapis.

Eilen sitten vietettiin tyttöjeniltaa ja piti ottaa pienet sievät vaan, mutta meni sitte vähä enemmän, mutta ei ollu huono olo kuitenkaa kun heräs, mut se tais johtua siitä, että jos pilli olis lyöty suuhun, niin olis varmaan näyttäny 3 promillea :D Tänään ihan iisisti vaan ja jännittää VoF:a :) GO ANTTI! Meillä on kaikki peukut ja varpaat pystys kyllä! Huominen ilta menee töis sitten, osaankohan mä edes mitää enää, kun oon niin kauan "lomaillu" :D

Painosta sen verran, että.... kröhöm...
LIHOIN SIINÄ SITTE 3KG YHTÄKKIÄ, mutta 2kg selätetty :D Senttejäkin tuli takaisin, mutta ne on jo lähteny, JumalankiitoS! Saatanan perkeleitä kyllä tuli, kun näki sen puntarilukeman.. Noh, äkkiä noi kaks kiloa lähti ja se ei ollu kyllä edes aamupaino, kun kävin eilen puntarilla, että voi olla jopa enemmän lähteny :) Mulla on nyt tosiaan se tavoite, että keskuun 1. päivä mun pitää päästä tiettyyn painoon ja vittu 8 tai 9 kiloa siihen :D Vähä hidasti tuo lihoaminen mun prosessia :D Mulla on niin hieno ja uus lenkkitakkikin, että on ilo vetää se päälle ja lähteä lenkille. Kaappikin täynnä pupunruokaa, kanaa ja tonnikalaa, että luulis saatana tuon painon nyt tippuvan vähä nopeemmin, oon niin täynnä tätä fläsää, että sitä tulee jo korvista, nenästä, silmistä, ovista ja ikkunoista :D

Leikkasin siinä keskiviikkona sitte ottatukan, että prätkähti! Oli yhtäkkiä outo, kun ei oo hetkeen ollu, mutta ihan kiva ja erilainen pitkästä aikaa :) Vähä jotaki uutta tähän naamatauluun, kun kyllästyttää kattella tätä pläsiä, kun ikinä ei oo mitää uutta! Eilisiä kommentteja tukasta: "Mitä sus on erilaista, näytät niin hyvältä?" "Sun silmät näyttää isommalta, kun sulla on tuo ottatukka!" "En meinannu tuntea sua." Näytät ihan Johanna Kurkelalta." What? Johanna Kurkela? Aika kaukana kyllä :D Mä tarvisin kipeästi tuuhennuksen tuohon tukkaan. Leikkaus vieny totaalisesti hiukset. Ihan vituttaa laittaakin tuota lurutukkaa, kamala työ saada se näyttämään tuuhealta ja paksulta, mutta ei voi mitään, eikö se siitä ajan kans taas kasva ja saa leikata noi lurut pois. Leikattiin sitä vähä tuos viikko sitte ja tuli siitä heti vähä paremman näköinen.

Viime viikkoina on vituttanu aika raakasti tietyt asiat eräässä henkilössä, mutta näin se ns. ystävyys tulikin sitten selville. Täs kohtaa vois sanoa, että ihan yks paskan hailee mulle :D ja muutkin paskanpuhumiset, mutta en jaksa piitata niistäkään, pääasia, kun teidän itte asioistani ja kuinka ne oikeasti on.
Joten tässä tulee kaikille niille, jotka sitä vaivaa on nähnyt :)
Sana - Paskanpuhujien ihmemaa

On ollu kyllä oikein hullunmyllyä viime aikoina ja sekavia fiiliksiä kaikista asioista, valinnanvaikeuksia ja pitäny puntaroida puolin ja toisin. Muutto käyny mieles ja opiskellakin vielä huvittais, en tiedä siis jos hakis kouluun tai jotain, olis niin kivaa kyllä. Mutta fiilikset tasaantunu ja päätöksiä tullu tehtyä, nyt on hyvä näin :)
Jotenki alannu palaset loksahdella paikoilleen ja oikeille sellaisille. Hallelujah!

Elämä on ihanaa!
Tässä biisi, minkä tänään löysin..
Se on just kaikkia sitä mitä ajattelen
susta muruseni <3
Sana ft. Viviana - Silitä uneen

Nyt kuteet niskaan, jalat alle ja tyttöjen kans kisastudio pystyyn!
This is The Voice of Finland! :D

Hauskaa pääsiäistä kaikille!



-Tiina-

Elämisen ihanuutta!

Heissansaa!


Tämä kuukausi on lähteny hyvin käyntiin ja "kiirettä" on pitänyt :)

Mistähän mä aloittaisin... Hmm.. Aloitetaan nyt vaikka ihan ensimmäisestä päivästä, joka oli siis perjantai. Sain ihanan vieraan kylään ja laitoin siinä sitten meille sapuskat mamman luona, kun mun oma keittiö on kuin puonsilmä pieni ja eikä oo edes keittiönpöytää missä syödä. Kuva on tämän toisen osapuolen lautasesta, kun oma lautanen oli niin köyhän näköinen, kun siinä ei paljon sitä tavaraa tosiaan ollu :D
Possun ulkofilépihvi, pekonia, lohkoperunoita, aurajuustokermakastiketta, ananasta, tomaattia ja kurkkua, aiva huippua oli, vaikka itte sanonki. Sitten meinas kuolla ähkyyn, kun oli saanu syötyä :) Sitten muutama tunti loikoilua ja töihin illaksi. Kotiin oli ihana tulla, kun sain kunnon jalkahieronnan heti töistä päästyä, taivaallista!

Seuraavana päivänä mut vietiin sitte ravintolaan syömään ja olihan se nyt hyvää sitten :) Prinsessa-kohtelua <3 Sitten se vieras lähti ja mä valmistauduin loppupäivän henkisesti illan töihin, maha pitkällä ruuasta :D Sunnuntai-ilta meni sitten vastavieraillessa vieraan luona ja oli mukavata! Harmitti vaan, kun oli liian vähän aikaa, mutta kyllä sitä aikaa järjestyi sitten seuraavalla viikolla :)

Maanantaina kävin kummitytyliä ja sen äitiä moikkaamassa (ja tietysti sen iskääkin :D) ja on se vain niin hömppelö, ihana ja viisas lapsi<3 Tytylin paappa teki nojatuolista majan ja munhan sitten piti myös mennä sieltä majan läpi ja tiukkaa teki päästä tällä perseellä sieltä läpi :D Taitaa olla se vierastaminen ohi, nyt kun pääsee useimmin käymään kylässä ja viettää enemmän aikaa, ettei oo sitä "tuli-puan-alla"- aikataulua. Vaihdettiin niin monta halausta ja suukkoa, että kyllä lämmitti niin mieltä<3 Joku päivä suunniteltiin makkaranpaisto- reissua, kun on oikein hieno ilma. Vauvaakin piti käydä kattomas ja oli niin iloisella päällä sekin tyttö<3

Ai niin, oon löytäny pitaleivät uudestaan ja voi taivas, kun ne oli monen vuoden jälkeen hyviä :) 

Tiistaina vietettiin Olivia- neidin kanssa kiva ilta, kun Heidi-äiti oli kokoustamassa. Piirreltiin, katsottiin piirrettyjä ja syötiin hyvää :) Ennen sitä, Heidi teki yli hyvää ruokaa ja sai mennä taas pyörimällä. Ajattelin siinä piirrellessä tehdä oikein taidonnäytteen ja piirtää Maailman Vahvimman Nallen ja totesin, että ei mun piirrustustaidot ihan ruostunu ollutkaan niin kuin epäilin. Sitten vähän kuvasin Oliviaa ja Ronjaa ja sain oikein ihanan ja iloisen kuvan tytöistä :)



Keskiviikkona lähdettiin sitten kaverin kanssa ostoksille, tosi mä en ostanut kuin ruokaa kaappiin. Sillä reissulla jäin sitten "vieraan" luo. Meinas usko loppua, kun navigaattori ei löytäny osoitetta perkeleelläkään, piti laittaa vanha osoite siihen, niin sitten se löysi paikan, kannattais vissiin päivittää navigaattoria joskus :D Ilta meni ruokaa laittaessa, tv:tä katsellessa, hörsköttäessä ja hyvää syöden. Torstaina sain sitten etukäteen naistenpäivälahjan ja voin kertoa, etten oo eläissäni varmaan ollu yhtä onnellinen :) Nimittäin sain nämä ihanuudet! Ne vei mun sydämen täysin :) Mä en oo koskaan naistenpäivänä saanu mitään, paitsi kaupasta ruusun, mutta nyt sekin asia on sitten toisin :)

Samana päivänä koitti sitten kotiinlähdön aika ja taas haikein mielin. Sitten kaveri, joka mua haki, ei meinannu löytää mua ja mä seisoin jo pihalla pussien ja kassien kans. Piti sitte vähän matkaa kävellä vastaan, että se löytää mut :D Käytiin kaupoilla ja löysin pari kivaa paitaa, 2 housut ja korun. Ostin Onlyn farkut 5 eurolla ja koossa 29"!!!! Jeeee!!!!

Perjantai meni sitten naistenpäivää ja vapaapäivää viettäen ystävien ja " vieraan" seurassa. Tyttöjen kanssa käytiin alkuillasta ravintolassa syömässä ja illalla sitten istuttiin iltaa Heidin luona ja suunnattiin siitä paikalliseen ravintolaan katsomaan Mr.Presidentiä, olihan se nyt hyvä! :) Meillä oli kyllä niin kivaa ja oli oikein onnistunut reissu, ei varmaan kaikkien osalta, mutta suurimmaksi osaksi oli oikein mukavaa :) Tuollaisella asustuksella oltiin liikkeellä perjantaina ja toki uudet kengät jalassa :) Kotona oltiin jo vähän yli 2, ettei mennyt onneksi hirveän myöhälle. Aamuun meni kuitenkin ja vielä 6 aikaan oon laittanu "iltapalaksi" pitaleipiä ja sitten päästiin vasta nukkumaan :D Herättiin kuitenkin jo puoli 11, vaikka puoli 7aikaan vasta nukahdettiin. Ei muuta kuin suihkuun, vaatteet niskaan ja lähdettiin syömään, enkä mä saanu taaskaan maksaa itte! Perskutarallaa mikä palvelu, mut hemmotellaan vielä pilalle! :D

Tänään sitten pikkuinen prinsessa sain nimekseen Venla Sofi Amelie, juhlakalu oli todella hyvällä tuulella ja ei paljon ärsyttäny sylistä syliin pomppiminen :) Onnea vauvalle nimestä vielä :)

Eipä mulla muuta nyt sitten, paino ei oo nyt liikkunu mihinkään viime punnituksesta, eikä senttejä oo karissu, samoilla mennään. Tulevana torstaina on nyt sitten sairaalakäynti, ravitsemusterapeutti ja psykologi, katsotaan siis kuinka pahasti meikälaisen minä-kuva on hukassa :D Kirjoittelen siitä sitten, että minkälainen homma se oikein oli :) Hauskaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!




-Tiina-

Täällä taas!

Heipat!


Hei ihanat rakkaat lukijat! En oo tosiaankaa unohtanu teitä, on vaan pitäny kiirettä ja koneelle pääsy on aina vähä hankalaa, kun tässä hommassa menee aina niin kauan, mutta nyt oon täällä.

Kerron nyt vähä paino- ja senttijutuista tosi lyhyesti, mutta kiloja on lähteny nyt 66,5 ja viime mittauksista senttejä on lähtenyvyötäröstä 1,5cm ja "eturepusta" 3cm ja oon ihan tyytyväinen. Mä lupasin likoille, että kun on kesäkuun ensimmäinen päivä niin painan n. 7 kiloa vähemmän ja siihen pyrin :) Yritin tuos muka kovaa olla "dieetillä", että pääsisin siihen tavoitteeseeni nopeastikin, mut paskat :D Ja välillä on kausia, kun mikään ei maistu ja sitten sellaisia, että vois syödä koko ajan, nyt on menossa kausi "voisin syödä vaikka hevosen"!

Elämässä on tapahtunut kaikkia maata mullistavaa, iloa, surua, pettymyksiä, yllätyksiä, uusia ihmisiä ym. mutta kaikkia paska alkaa olla takanapäin, onneksi ja toivottavasti. Oon saanu uuden ystävän, tai oikeastaan kolmekin ja elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä. Mulla on ihana koti, elämänhalu palautunu, vaikka pää vielä vähän sekaisin onkin, mutta tällä hetkellä hyvällä tapaa :) Tosin mokailtuakin on tullut, mutta eikö ne opeta ja oon oppinu monesta eri kerrasta aina jotakin ja toivottavasti oon nyt vähä viisaampi :D Monet on nähnyt paljon vaivaa mun elämästä viime aikoina, mutta en välitä, koska kyse on ihmisistä, joilla ei todellakaan ole varaa puhua, mutta näitähän löytyy aina, oli maa ja valuutta mikä hyvänsä. On karsiutunut luottohenkilöitäkin listalta pois, niin harmillista kuin se onkin.

Pari viikkoa sitten tein sellaisen päänselvitys- reissun ja oli aiva huippua olla 4 päivää poissa kotoa ja pois koko kotinurkilta. Sillä reissulla tajusin jotain tosi tärkeää ja paljon kaikkia muitakin asioita, mutta silti asiat oli vähän vieläkin auki, kun kotiin palasin, mutta nyt alkaa kaikki loksahtaa kohdalleen. Olo oli kuin uudella ihmisellä siltikin. Kotiin oli kiva tulla, vaikka reissussakin oli huippua. Oli kyllä mahtava reissu kaikin puolin ja koin suuria mullistuksia ja tunteita sillä reissulla, vihaa, kyyneliä, iloa ja hervotonta naurua, ym. Mun reissun aikana oli kyllä maailmasta huipuin ilma, joka päivä paistoi aurinko ja oli lämmintä :) Tämänhetkiset fiilikset siis on hyvät ja odottavaiset.

Tammikuun aikana syntyi uusi ihana pieni pipuna hellittäväksi ja rakastettavaksi. Itkuhan tuota lasta katsellessa pääsi. Muutenkin, kun on ollu tunteet pinnas viime aikoina, niin se itku tulee niin herkästi. Mutta kyllä tekin pillittäisitte onnesta ja ilosta tätä pidellessä :) <3 Tuo flikka on oikein Rölli, tukkaa enemmän kuin laki sallii :D Niin ihana ja suloinen, että tässähän alkaa jo vauvakuumetta pukkaamaan tosissaan, tosin onhan tuota kuumetta ollu jo pidemmän aikaa, että ei se nyt hetkessä oo ilmaantunu :)

Ripsissäkin on siirrytty pidempiin, 14mm:stä 16mm:iin :) Ihanat! Kiitos kuuluu aina vaan ja ikuisesti Hennalle<3

Tässä nyt päällimmäiset fiilikset ja kuulumiset. Hyvin menee ja toivottavasti menee jatkossakin :) <3

Siinä teille parit biisit, mistä on tullu mulle todella merkityksellisiä <3

JouGGis- Rakastan

Wil- Eksyksissä

Ei mulla muuta sitten, palaan taas asialle, kun vaan ehdin ja tulee lisää kirjoiteltavaa :)

-Tiina-

Hello blogikansa!

Täällä taas...


On vieräthänyt vähän yli kuukausi, kun ilmoitin tauostani täällä.
Elämä on heitellyt puolelta toiselle viimeisen puolentoistakuukauden aikana. Ollut iloa ja surua, menetyksiä ja palautuksia. Ei mitään tasaista ole todellakaan ollut. Ahdistusta, valintoja, päätöksiä ja vitutusta oksennukseen asti. Mutta ehkä tämä elämä alkaa tästä pian voittamaan, kun saa elämänilon takaisin, mutta koska? Heaven only knows...

Painon saralla on tapahtunut paljonkin.  Paino on pudonnut hienosti ja nyt kaiken kaikkiaan on tullut pudotettua 65,4 kiloa ja olen hurraillut sille :) ..mutta ennenkö te vielä hurraatte, niin mulle on tullu 2 kiloa yli kuukauden aikana takaisin! Oon vaan syöny ja syöny ja vielä kerran syöny. Leikkaus ei takaa sitä, että ei voisi lihoa enää koskaan. Se on ihan itsestään kiinni mitä suuhunsa laittaa leikkauksenkin jälkeen.

Tänään kuulin töissä ollessani eräästä naisesta, joka oli käynyt saman leikkauksen läpi muutama vuosi takaperin ja hän ei ole laihtunut oikeastaan pätkääkään, vaan on siis yhtä isokokoinen kuin aina ennenkin, mutta hän täyttää todennäköisesti vatsansa suklaalla ja sipseillä ym. paskaruualla.
No ei takerruta tähän, se on hänen elämäänsä.

Jämerä juttu, että vaikka kaksi kiloa on tullut takaisin, silti vyötäröltä on lähtenyt 1,5cm ja lantiosta/eturepusta sentti. Sitä ihmettelen.. Missä ne kaks kiloa on? Jaloissa? Käsissä? Vai missä?

Tämä syöminen on ollut ihan hirvittävää viimeaikoina ja joka tunnin välein pitäisi muka jotain syödä. Nälkä ei ole, mutta mieliteot sitäkin kovemmat, enkä saa niitä loppumaan. Kauralastukekseistä kera Gotler-siivumakkaran ja sinapin on tullut mulle ongelma. Eräänä aamuyönä mun alkoi tehdä sitä yhdistelmää mieli ja pakkohan mun oli sitä saada ja hyvää oli :D Nyt siis olen koukussa.

"Pikkusisko" tuli kylään kaverinsa kanssa ja avattiin uusi paketti kauralastukeksejä ja lähdin sitten hetken päästä pois äidin luota ja sielä paketissa ei hädin tuskin ollut kuin 8 keksiä kun tulin takaisin. Meinasin saada raivarin ja olin aiva hermoromahduksen partaalla.. Mitä mulle on tapahtumassa? Oonko sekoamassa? Kyse oli vain kekseistä?

Mä oon heränny monena yönä äidin luona siihen, että mun on pakko saada niitä kauralastukeksejä ja menny unisena ja sekavana keittiöön niitä mussuttamaan tai sitten mussutan niitä sängynreunalla silmät kiinni istuen ja sitten jatkan nukkumista. Mä ajattelen koko ajan mitä ihmeellisempiä ruokayhdistelmiä ja niitä olisi pakko saada heti! Makaroonilaatikosta on tullu mun uusi ystävä, sitä voisin syödä vaikka koko ajan. Ja nyt, kun oon löytäny rakkauden leipägrilliin uudestaan, en malta lopettaa! Ja joka kerta kun syön sitä leipää, niin oon ihan turvoksissa ja ähkyn ja puhkun.

Tänään söin töissä vaan salaattia ja leivän ruokatunnilla, että ei oikein tulisi taas raskaasti syötyä ja kannatti se salaatti ja leipä :) Töiden jälkeen treffailin kaveria huoltoasemalla ja mitäs mä taas tein, energiajuoma ja käriste! Ei taivas! Tosin siitä oli jokunen aika, kun olin syöny viimeksi ennen tuota "ruokaa". Nyt istun isän luona ja istuskelen tässä koneella, kirjoittelen tätä ja pian saisin mennä  valmiiseen ruokapöytään, kanaa ja riisiä, nam :)


Sori tämä kuvaton postaus, mutta tässä mun kuulumisia viime kuukaudelta. Tiedän saavani tämänkin postauksen alle kaikkia paska-haukkuja, mutta tiedättekö, ei kiinnosta! :D Mun elämässä on muutakin mietittävää ja murehdittavaa kuin teidän "anonyymien" paskanjauhanta.


Kiitos, hei ja palaillaan taas :)



-Tiina-

Pikkuruinen postaus.

Heipat!


En ole unohtanut teitä rakkaat lukijat! Ollut kaikennäköistä tässä, ettei ole oikein ehtinyt blogia ajatella.

Tulin kertomaan vaan näin nopsasti, että senttejä lähteny vyötäröstä 2, mutta painosta ei nyt just oo tietoa, kun puntari ei pelitä meillä kotona. Täytyy käydä kaverin puntarilla vaikka viikonloppuna tai ens viikolla.

Ja sellainen asia vielä, että voipi olla, että blogi jää pienelle tauolle tässä siksi aikaa, kun saa muita asioita selvitettyä paremmin.

En unohda teitä, palaan kyllä, mutta aika ei vain ole tiedossa vielä :)


Rakkain terveisin: Tiina

Eilinen. Tänään. Hermot. Kireällä.

Eilinen päivä meni ihan hurauksessa.

Käytiin naapurin "rouvan" kans viemässä n. 10 pussillista pulloja kauppaan ja ihastelemassa jouluvaloja. Reissulta palauduttuamme väsäiltiin kunnon salaatit ja kanat, hyvää oli ja syvälle meni :) Sitten alkoikin jouluvalojen ripustelu ja se ei ollutkaa ihan iisi biisi. Nauloja, vasaroita, kurkottelua, muutama metri jouluvaloa ja huh! Kyllä me ne sitte saatiin loppujen lopuksi, kovan tuskan kans, mutta onpa komea etupihan edusta naapureilla :)

Meille ei saa kuin takapihalle jouluvaloja, kun etupihalla ei oo ainuttakaan pistorasiaa :( Joten ripustelin sitten vain sisälle jouluvaloja. Olohuoneessa ei tarvinnu kuin lyödä töpseli seinään ja vähän naputtaa johtoa, että kaikki valot taas paloi :D Peilin ympärille laitoin taas valot ja keittiön ikkunalle. Tuo keittiön jouluvalo oli muka hukassa ja mieshän sen sitte eilen löysi yläkaapista. Ja Tiina oli happy :D

Kotiin tullessani aloin sitten väsäämään ruokaa. Ilmakuivattu kinkku- ja juustotortellineja ja aurajuustokastiketta ja ananaspaloja. Kyllä sitä ihan söi, mutta ei ne tortellinit ihan järin hyviä ollu. Mies tykkäs, minä en. Sanoin, etten kyllä aio ikinä enää tälläistä paskaa tehdä ruuaksi. Miehen mielestä siinä ei ollu muka mitää vikaa, hyvä etten itte kyökkiny :D

Täällä ihan loistava ilma pihalla, vaikka tuuleekin, mutta aurinko paistaa ja pikkuruinen pakkanen, ihanaa :)

Aikani kuluksi tänään oon putsannu ja järjestäny jääkaapin ja kuivakaapit. Ja voi taivas, kuinka jääkaappi voikaan tulla niin likaiseksi pienes ajas. No kyllä nyt sitte kelpaa, mutta kuinka kauan vain taas :D

Pitäis ruveta miettimään tämän päivän ruokapolitiikkaa, mutta kun ei yhtää tiedä koska tuo mun palomies tulla tupsahtaa kotiin. Oon ollu tosiaan aiva paisees koko aamupäivän. Kuulin aamulla joskus ennen 6:tta, että ulko-ovi meni kiinni. En jaksanu nousta ja mennä perään kysymään, että mihin meet. No nousin puoli 9 jälkeen ja ei vieläkään miestä missään, laitoin viestin, että mihinä kuule oot, ei vastausta. Yritin myöhemmin soittaa ja samas huomasin, että sen puhelin on sohvalla ja äänettömällä. PANIIKKI! Sitten selviskin, että se on palokeikalla ja soittihan tuo sitten 12 aikaan, että missä on ja tulee pian. No, sitä odotellessa, että koska vain tulee.

Jotenkin on mietityttäny tämä mun postaus "Rakkautta ruokalautasella?". Kun anonyymi oli niin huolissaan mun leipomusten syömisestä, että näytti hyvinki mun entisen kokoni tiedostavan, niin miksi kirjoittaa anonyymisti? Pakosta joku tuttu, niin sanoisi ihan suoraa ja vaikkapa päin naamaakin olisi vielä parempi. Ja jos yhtään on lukenut edellisiä postauksia, ihan alusta asti, että pelkkä ruokahan mua ei ole pelkästään lihottanut, vaan sairaus myös. Itse olen sairauteni kantanu ja liikakiloni ja tiedän kyllä miksi leikkaukseen menin ja se ei ollut helppo päätös todellakaan.
Syödä 2 desiä kerralla, kun muut vetää vieressä kukkurallisen ruokaa, kahvia siihen päälle ja hyvässä lykyssä jotain makeaa. Multa ei vain sellainen onnistu enää. Että tottahan mä täällä vedän 2 pullaa kerralla naamaan ja 4-5 kanakiekkoa siihen perään! Vaikka niin ei ole sanottukaan, mutta vähän pakko lyödä ittekki tässä yli! Neuvot on aina hyväksi, mutta enköhän mä itse leikattuna ihmisenä tiedä mitenkä mun tulisi syödä, ja mitä "vaaroja" liiallinen syöminen aiheuttaa. Ja kuten sanoin, että kunhan paino ei ala nousta, niin sitten ei oo mitään hätää ja kun se ei ole noussut vaan laskee koko ajan.

Asiat ei ole aina niin yksiselitteisiä, mutta jos jotain haluaa "loukata", niin tietää mistä naruista vetää. Inhottavaa, mutta totta. No, ainakaa mun leikkaus ei ole pieleen mennyt, kun yli 60 kiloa on paino pudonnu, vaikka sitä vitun pullaa ja suolaista oonki syöny. Ärsyttää tuollaiset kommentit mitä tännekki kirjoitetaan. Mutta mulle on sekin ihan sama, olkoon se ihminen tuttu tai ei, saman olisin kertonut tässä muutenkin. Ja tosiaan, jos jollekkin on epäselvää leikkaukseen pääsyn kriteerit, niin ottaa ja kirjoittaa Googleen, että lihavuusleikkaus, niin sielä tulee sitten kaikki ja voi miettiä sitten miksi minä oon leikkaukseen päässyt.

Ja se, että kun kirjoitan tätä blogia, kaikkia ei kannata ottaa niin tosissaan ja ihan huumorilla suurimman osan siitä postauksesta "Rakkautta ruokalautasella?" kirjoitin.



-Tiina-