Taas melkein kuukausi vierähtänyt viime postauksesta. Suonette anteeksi, kun en oo kirjoitellu, mutta siihenkin taas hyvä syy.... TÖITÄ IHAN SIKANA. Mulla on sunnuntait ainoastaan vapaata, jos en sattumoisin ota töitä sille päivää, joskus ei oo sunnuntaikaan vapaa.
Mutta tuota niin mistäs mä nyt sitte teille kertoisin..
No aloitetaanpa vaikka näistä ihanista kesäisistä päivistä mitä nyt on ollu. Siis tänäänkin niin ihana ilma ja oli tosi ilo lenkkeillä!
Oon nyt käyny taas aika ahkeraa lenkillä ja johtuu pitkälti varmaan siitä, että ilmat on olleet niinkuin morsiammia, parhaiten pari kertaa päivässä :) Lihava yllätti itsensä lauantaina ja juoksi kilometrin putkeen, ei huono, nimittäin yläasteella oon juossu viimeksi niin paljon putkeen :D Juoksin silloin 1050m (vuonna 2006) ja se oli vielä cooperintesti, mutta noiden metrien kohdalla mulla meni jalka alta, kun otti niin kipeetä ja yritin väkisin juosta. Sen jälkeen en oo paljon juoksennellu noin pitkiä matkoja.
Oon sairastellu tälläistä allergisen flunssaa jo viikon ja loppua ei näy. On sitte pirullista, kun nenä on tukos, vuotaa, tukos, vuotaa ja sitte on lisäksi hengitysvaikeuksia. Eilen oli normaalia parempi päivä viikkoon, mutta tänään aamulla ei ollutkaan enää parempi olo.
Tänään lenkillä ollessani tulin iskän tienpään kohtaan (en ollu oikein syöny kunnolla kunnon ruokaa koko päivänä ja olin ottanu lihaa sulamaan pakkasesta ennenkö lähdin lenkille, että saan syödä sitte kun tuun lenkiltä) ja ajattelin, että pikaisesti poikkean moikkaamas iskää. Toki soitin ensin, että ootko kotona ja sopiiko tulla, niin iskä sanoi, että joo tuu, täälä on ruokakin just valmista. Ja voi poijat isän pöperöt on hyviä. Uunis kypsytettyä lihaa ja perunoita! NAM! Lenkiltä siis suoraa ruokapöytään ja mähän söin yhden pihvin, joka oli kyllä kaikista pienin niistä ja puolitoista pikkuperunaa ja olin ihan ähky, mutta hyvää oli :) Sitte piti parin tupakin verran sitä ruokaa sulatella. Jatkoin lenkkiä sitten vielä hetken sieltä lähdettyä ja nyt on siitä syönnistä kulunu 3 tuntia ja oon vieläki täynnä :D
Sitten painoon ja puntariin...
Elikkäs joo.. Kuukausi sitten olin puntaris ja sitten kävin viime viikon torstaina aamulla ja se näytti, että kolmes viikos vaan 0,5kg lähteny, toki petyin ja tiedostan sen kyllä, että painonlasku on alkanu todellakin hidastua. Noh, eilen sitten kävin ihan vaan piruuttani puntaris niin sitte se näytti -1,5kg neljäs päiväs! Hymy nousi korviin asti. Ja mainittakoon tässä, että käytän vaan yhtä puntaria ja punnitsen itteni aina samas kohtaa huonetta, etten käy missä vaan puntari on. Kolme ja puolikiloa vielä, niin sitte siirrytään lukemalle, jonka oon puntarissa nähny viimeksi 6.luokalla :) Jee jee jee!!
Hei mutta kello tosiaan alkaa olla tosi paljon ja mun pitää vielä pesulle. Aamulla taas aikainen herätys ja työt kutsuu.
Sori että tästä tuli kuvaton postaus ja pirusti tekstiä. Toivottavasti jaksatte lukea!
Ihania kesän odotuspäiviä kaikille!
-Tiina-
liikunta tekee ihmeitä :) Eikö me hylkeetki rantakuntoon päästä :P Lav juu girl <3
VastaaPoistaKyllä mä oon ainaki ajatellu päästä, mutta bikinejä en ikinä osta :D
VastaaPoistaHej! Rakkaan siskon ainoa lapsi! Alkaa se elämä hymyillä viimein sinullekin, sinun toiveittesi mukaisesti. Meille muille sinä kyllä kelpaat sellaisena, kuin olit ennenkin! Mutta ihana asia, että sinulla on oikea ote elämään, myöskin terveyden ja tulevaisuuden kannalta. Voi "hitto" tunnenkohan sinua ollenkaan kun seuraavan kerran nähdään. Etten vaan kävelisi ohi, olet pudottanut painoasi enemmän kuin minä painan tänään, olisin hävinnyt tästä maailmasta jo monta kiloa sitten ja minäkään en ole mikään laiheliini. Sanon vielä kerran, että sinulla on sitä Aaltosen naisten "sisua", niinkuin sillä 92 vuotiaallakin, suvun vanhimmalla, joka sattuu olemaan sinun äitisi äiti ja minunkin. Toivon että olet löytänyt sen elämäsi onnen viimeinkin, sinun riviesi välistä huokuu sellainen vaisto minulle, että olet oikealla tiellä elämässä kaikella tavalla, ne "oppirahathan" elämässä täytyy jokaisen maksaa tavalla tai toisella. Tulen tarkistamaan asian "ehkä" 2 kk. kuluttua. Tämä minkä kirjoitan nyt pätee sinnun kuin "etsattu". Elämä on elettäväksi. Jos erehdyt uskalla itkee, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta odota silti parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat sen mitä ansaitset.
VastaaPoistaBamsekram sinulle Tiina, tädiltä lahden takaa.