Viime viikosta...

Heipat ja huomenet!


Taas yksi uneton yö takana. Limaa irtoaa niin pirusti, että se täs valvotteleepi, mutta sehän on vaan merkki siitä, että on paranemaan päin ja hyvä niin :) Korvia vähä särkee välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Kävin lauantaina illalla päivystykses ja lääkäri sitten kyseli oireita ja selvitettyäni sille oireet, se tuumas näin: " Jahaa, eli taidan siis tarvita kaikkia tässä pöydällä olevia välineitä" ja naurahti perään. Se ensin kattoi mun kurkkua ja sanoi: "Selvä peli." Sitten se alkoi ultralla kattella mun poskionteloja: "Selvää tämäkin." Sitten se kattoi korvia: " Joo, kummatki sievästi punaiset ja toisessa alipainetta." Sitten se käski ottaa paitaa ylöspäin selän puolelta ja kuunteli keuhkoja ja oli aika pitkään hiljaa sitten yhtäkkiä, aiva kuin se olis oivaltanu jotakin uutta, niin se tokaisi normaalia kovempaan ääneen: " Vinkuu!" Aiva hypähdin siinä tuolis, kun en osannu odottaa noin kovalla tarmolla ja äänellä sitä "Vinkuu!"-kommenttia :D Loppukommentti sitten oli, että: " Et sä vain normaalis flunssas oo, sulla on kaikki röörit tukos ja punaiset." Jotenki hauska lääkäri :D Kuuria ja saikkua pätkähti. Tänään viimeinen saikkupäivä siis. Onneksi vasta perjantaina töihin, niin on ylimääräisiä paranemispäiviä :)
Tuo kuva oli kyllä hyvä :D Kuva lainattu täältä.


Tosiaan, tällä viikolla olis pitäny aloittaa se kuntokuuri, mutta se vähäsen lykkääntyy nyt, mutta ei voi mitään :( Menee siis ensiviikolle.

Kuva lainattu täältä.

Eilen illalla kuuden aikaan syntyi pienen pieni tyttövauva meidän iloksi, ihmeteltäväksi, rakastettavaksi ja hellittäväksi<3 Miehen siskolle, ei meille kuitenkaan :) Odotan niin innolla, että saan pitää sitä sylis ja laulella sille ja pakostahan siinä jokunen kyynelkin tirahtaa, kun sen saa ensimmäisen kerran syliinsä <3 Sain lauantaina viestiä iltapäivällä, että nyt se on menoa ja eilen illalla sitten ilmoitettiin, että pikkuruinen tyttö ja olin aiva sekooksis koko lopuniltaa kotona :D Mieskin kattoi mun päälle, että voi taivas ja se on kuitenki sen vauvan eno! :D Plaah, miehet, emme näytä tunteita! :D

Muistan taannoin tilanteen, kun mun kummityttö syntyi.. Ensimmäisen kerran kun sitä kävin kattomas, kun olivat kotiin päässeet ja sain sen pienen nyytin syliin, niin itkuhan siinä tuli. Mikään maailmas ei oo niin kaunista ja ihanaa kuin se pienen pieni uusi elämä <3

Nella ihan muutaman viikon ikäisenä <3 -->

Nella oli kyllä niin ihana lauantaina, kun sen mummi toi sen yökyläilemästä kotiin, oikein pieni tärpätti <3 No, eipä sekään niin pieni enää ole, 3 kuukautta niin 2 vuotta täynnä. Justiin se vasta syntyi!
Siitä sitten kun olin äitin kans lähdössä, läheteltiin Nellun kans vain lentosuukkoja ovelta, kun en halunnu räkäisenä suukotella ja tartuttaa toista. Joka kerta kun se oli lähettämäs sitä suukkoa, niin sen piti aina hypätä, kai varmasti sen takia, että tulee paremmin perille :) Harmittaa, kun nähdään niin tosi harvoin vain, vaikka samalla paikkakunnallakin ollaan joka viikonloppu ja joskus viikollakin, mutta tuntuu, että mun aika ei riitä mihinkään :(

Nyt mä  voisin pian avata tv:n ja kattoa Studio55:sta :)
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!
PS. Värjäsin pääni perjantaina, tykkäsin :)

-Tiina-