tiistai 3. tammikuuta 2012

Puntarituloksia, elokuvia ja muuta

Oikein hyvää huomenta kaikki rakkaat lukijani :)


Parina päivänä on tullut kyllä ihan hurjasti lunta. Harmi kun en saa otettua kuvaa, kun pihalla on vielä niin pimeää ja puhelimen kameran salama ei taida varmasti riittää. Mutta ihan kivaa, kun on tullut lunta :) En oikein tiedä mikä mua vaivaa, oon aina vihannut lunta, talvea ja kaikkea mitä siihen liittyy, (paitsi joulua tietysti) mutta nyt oon jotenki tykästyny tuohon lumeen ja ihan vielä parin päivän aikana :D

Meillä oli miehen kans eilen taas piknikki olohuoneen lattialla, haettiin sängystä tyynyjä, peitot ja sitte syötiin jäätelöä ja katottiin elokuvaa. Oon tainnu tuosta jäätelöstä sanoa ennemminki, että kun sitä syö, tulee mahaan jotenki tosi hyvä olo, eli se kylmä sen varmaan tekee sitten. Elokuva oli Just go with it ja mä kyllä tykkäsin aivan yli kovaa siitä, suosittelen kyllä kaikille, jotka tykkää hömppä-rakkaus-komedia-elokuvista :)



Sitten mua hemmoteltiinkin eilen, sain selän hipsutusta ja rapsutusta ja mikä parasta, myös PÄÄHIERONTAA! Ei ollu kaukana etten nukahtanu siihen lattialle, kun koko kropas meni kylmät väreet ja oli niin rento olo! Mä en kyllä tiedä mitä ihmettä oon taas tehny, että ansaitsin tuon :D Ehkä se hyvittää sitä, kun olin tosiaan sen uuden vuoden yksin ja se tuli vasta aamulla kotiin.. Olin mä kyllä vähä sille kiukus, kun se tuli vasta aamulla, vaikka ensimmäinen viesti tuli jo kahden jälkeen yöllä, että tuun pian :D

Sitten meillä oli maanantainaki miehen kans leffan-katselu-ilta olohuoneen lattialla (ilman jäätelöä :D) ja elokuvaksi valittiin Prinsessa. Eli suomalainen elokuva Kellokosken mielisairaalasta joka sijoittui vuoteen 1945 ja siitä eteenpäin. Se oli tosi hyvä kyllä kans, mutta jotenki olisin odottanu siltä lopulta parempaa loppua. (Lopulta parempaa loppua, taas hyvä sanavalikoima mulla :D) Mutta silti tosi hyvä!



Tosiaan, mulla nyt on ollu sellaista pientä huimausta n. viikon verran. Aina kun nousee sohvalta tai lattialta, niin päässä heittää tai sitten yhtäkkiä vaikka kävellessä. Se huimaus ei onneksi kestä kauaa. En tiedä kyllä mistä se voi johtua. Ihan normaalisti oon syöny ja aivan hyvä olo on ollu sen ruuan jälkeen. Eikä mulla muutenkaan oo olon kans sillä lailla moittimista. Ainut nyt mikä on ja kuuluu asiaan, on se, kun jotain lattialta noukkii tai kääntää sängys kylkeä tai nostaa jotakin, niin se mahan ilkeä nipistely ja polte. Jotenkin tuntuu, että jos pari päivää on menny hyvin ilman mitään kipuja, niin sitte ei tajua yrittävänsä liikaa ja sitte se muistuttaakin siitä sitten tuolla nipistelyllä ja poltteella. No, kai tuo huimaus loppuu jossakin kohtaa, ihmiset ja niiden oireet on niin erilaisia leikkauksien jälkeen.

Kävin maanantaina muuten puntarissa ja oli kolme kiloa pudonnut paino taas, jee! :) Elikkäs 23,5kg flikasta on nyt lähteny. Mies vähän meinas, että liian nopeastikkin lähtis paino. Mutta se on niin ihmisestä kiinni, että kuinka paljon ja missä ajassa. Niin kuin ravitsemusterapeutti sanoi, että ensimmäiseen kontrolliin kun tullaan (yleensä n. 3kk kuluttua leikkauksesta), jollakin on voinut pudota 30kg tai vain 3kg, että se on niin paljon ihmisestä kiinni.

Jotenkin taas tuntuu itsestä siltä, että joku tätä lukiessaan ajattelee, että taas se on syöny jäätelöä, että mitäpä hyötyä siitäkin leikkauksesta oli.. Vaikka oon nyt kaksi kertaa syöny jäätelöä, niin se ei varmasti mulle pahaa oo tehny. Ensinnäkin, se ei ole kiinteää ja se helpottaa mun mahan oloa. Kyllä sitä lihavuusleikatutkin saa herkutella, kohtuuden rajoissa tietenkin, eikä sitä määräänsä enempää pysty syödäkään, kun ei ole enää sitä mahalaukkua mihin se ruoka menis, vaan ihan pienen pieni pussi :) Oli pakko kirjoittaa tämä, koska voin vannoa, että on niitä ahdasmielisiä ihmisiä, jotka ajattelevat juuri noin, mitä tuohon alkuun kirjoitin.

Mietin tuossa, että josko sitä olisi sellaisessa kunnossa, että jaksais tehdä vähän pidemmän kävelylenkin, kun tosiaan en oo oikein uskaltanu tän huimaus- jutun takia lähteä ulos, ainakaan yksin. Jos sitä tänään menis ja sais tuon miehenki mukaan, kun sille tosiaan ne uudet lenkkarit ostin joululahjaksi, niin olis jo aika korkata ne :)

Sitten kysyisin teiltä rakkaat lukijat, että voiko nainen haluta uuden kihlasormuksen?
Mulla on ihan normaali sileä kultainen ja oon aika kovaa tähän kyllästyny (itse vielä valinnut ja ostanut :D) ja nyt oon löytäny niin hienon sormuksen, eikä sen hintakaan oo mikään paha, että ihan 2-lukuisessa summassa pysytään. Oon aina ollu itse sitä mieltä, että kultaiset sormuksien pitää olla ja nyt on jotenkin tullu sellainen olo, että ei perk.... mä haluankin ihan toisenlaisen ja värisen! Sitten mulla on ollu tälläisiäkin ajatuksia, että kun miehethän yleensä lisää kihlasormukseensa vihkipäivän ja naiset haluaa kihlasormuksen lisäksi vihkisormuksen, niin miksei naiset voi sitten tehdä niinkuin miehet? Se sormus mihin oon nyt ihastunu/rakastunu, on just sellainen, että sen kans ei tarvisi olla mitää muuta sormusta, ihan hyvin voisin siis lisätä siihen sen vihkipäivän, jos sitä joskus alttarille astelee :)


Tälläisiä mietteitä taas tällä kertaa :)

Hauskaa päivän jatkoa kaikille!




-Tiina-

5 kommenttia:

  1. On kyllä hienosti pudonnut sun paino. Kyllä huomaa tuosta kuvasta mikä oli edellisessä postauksessa, että oot laihtunut. Tosi paljon kannustusta tulevaisuuteen, toivottavasti onnistut tavoitteessasi.

    VastaaPoista
  2. Hei reipas!

    Ensinnäkin; ONNEA paljon vielä kerran kun oot lähtenyt tuolle terveelle tielle! Ja toiseksi; kyllä tosiaan kaikki saa joskus herkutella! Kunhan tosiaan on kohtuuden rajoissa, itse kyllä tiedät!
    Ja kolmanneksi; voi haluta uuden kihlasormuksen:) Mulla oli/ on alkuperäinen ihan perinteinen keltakultainen sileä. Mutta en oo sitä pitänyt vuosiin, vaan mieluista kaunista hopeasormusta. Nyt kun mentiin naimisiin, niin halusin valkokultaiset molemmat...Ja sellaset mulla nyt on. Kihlasormukseen tuli kihlapäivä ja Jari,niinku alkuperäisessäkin. Eli kyllä me naiset halutaan vaikka mitä:)
    Tsemppiä sulle!
    p.s. Huimaus siis nimenomaan huimaus on yleensä ihan vaaratonta, joka menee yleensä ajallaan itsekseen ohi. Saattaa johtua juuri siitä, että RR laskee kun nousee nopeasti, tai niska/ hartiat jumissa...Ja RR voi olla ihan normaali kun mitataan, laskee vain hetkellisesti kun nousee ylös tai esim. kääntyy kyljeltä toiselle. nimim. vuosien kokemus
    T: Tarja H.

    VastaaPoista
  3. Hih, kiitos kannustavasta kommentista :) On aina kiva saada näitä piristäviä kommentteja, kun joskus tulee niitä ilkeitäkin kommentteja, että menee ihan päivä pilalle niistä. Yleensä en niistä hirveästi välitä, kun kuitenkin itse tietää asioiden oikean laidan :) mutta kiitos kovasti tsempeistä, päivä kerrallaan tässä mennään :)

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos Tarja :) Mietin kans tuota RR- juttua, kun mulla ei tosiaan oo tällaista (muistaakseni) koskaan ollu. No kaippa se pian menee ohi, ajan kans. Mä kyllä löysin niin täydellisen sormuksen, etten pääse siitä kyllä millään yli :)

    VastaaPoista
  5. Vautsi, ja stemppiä Tiina! :) t:ripsityttö

    VastaaPoista